Ihanaa vuoden 2018 alkua!

Yksi sana: gääk.

Gääk kertaa 1000.

Olin todella motivoitunut ensimmäisen blogipostauksen aikana pitämään viikottain tätä blogia, mutta yhteen postaukseenhan se jäi.

Toinen sana: pahoittelut.

Näiden blogipostausten välissä ehti tapahtua lukemattomia asioita – niin hyviä kuin huonoja. Itse asiassa koko vuosi 2017 meni hujauksessa ohi sisältäen elämän vuoristoradan kyydissä – tasaisia pätkiä oli vain muutama. Edellisen vuoden aikana tulin ulos kaapista äidilleni ja lopuille tutuilleni, tapailin elämäni ensimmäistä kertaa naista, ihastuin, sain särkyneen sydämen, ihastuin uudelleen, poltin itseni loppuun (työuupumukselle ja masennukselle ei v*******a), irtisanouduin, täytin 23 vuotta ja siirryin vuoteen 2018 särkyneen sydämen kanssa – jälleen.

Pitkin vuotta koin, että ympärilläni oli runsaasti huonoja ja minua kaltoin kohtelevia ihmisiä. Ehkä näin olikin. Päädyin lopuksi siihen tulokseen, että tapahtuneet asiat olivat inhimillisiä – en voi rehellisesti sanoa, että olisin itse toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Olen aina ollut persoona, joka unohtaa kaiken sivistyksen ihastuessaan ja jonka muut tunteet korvaa vain intohimo. Näinä hetkinä unohdan rationaalisen ajattelun ja yleensä se ei ole paras idea mennä puhtaasti impulsiivisten halujen mukaisesti. Lupaukseni vuodelle 2018 on kasvaa ihmisenä, jotta voisin rakastaa itseäni ja muita sekä tulla muiden rakastamaksi.

sadness-717432_1920.jpg

Kuten aiemmin mainitsin, vuoteeni mahtui myös paljon hyvää ja paljon rakkautta. Muun muassa äitini ja ystäväni olivat huippuja suhtautumisessaan seksuaalisuuteeni, sain hurjan paljon ihania ystäviä sateenkaariväestä ja huomasin kaikki ihanat lähimmäiseni, jotka tukivat minua työuupumuksen keskellä. Vaikka vuoteen 2017 mahtui paljon asioita, jotka haluaisin kirjoittaa uudelleen, koen silti, että ne muovasivat minusta jollain tapaa kypsemmän ihmisen. Taidan kuulua siihen joukkioon, joka oppii elämän kantapään kautta.

Vuosi 2018 näyttää hyvältä. Aloitan ensi viikolla PT-käynnit, aion laihduttaa 10 kiloa, vietän tipattoman tammikuun, aion suorittaa kevään aikana 45 opintopistettä ja valmistua sekä aloittaa uudet työt ja buukata itselleni valmistujaislahjaksi matkan lämpimään. Aion nähdä paljon ystäviä, viettää enemmän aikaa perheeni kanssa sekä deittailla kaikkia ihania naisia ja naistenmielisiä. Aion nauraa (lue: räkättää), nauttia ja olla iloinen. Aion myös itkeä, jos itkettää. Aion elää niin, että varmasti tutisee.

smile-2045963_1920.jpg

Miten teidän 2017 meni ja mitä lupauksia teitte vuodelle 2018? Palaillaan ensi viikolla!

Ihanaa vuotta 2018 toivottaa.png

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Suosittelen

Hejsan alla…

…ja hellurei!

 

Olen lesbo. L-e-s-b-o. Lesbian. Dyke. Gay. Jodlaaja. Ananassyöjä. Vegaanioletettu. Testosteronilla virheellisesti valettu. En saisi näyttää heterolta. En saisi puhua miehistä. Oh hell no, en edes kommentoi miestä komeaksi. Minulla ei saa olla pitkiä kynsiä. Sanoinko jo, että näytän heterolta?

Samaistuitko?

couple-1733991_1920.jpg

Olen 22-vuotias töissäkäyvä opiskelijatyttö, joka on koko ikänsä asunut pk-seudulla, niin Espoossa kuin Helsingissäkin. Elän sinkkuna Espoossa kämppikseni kanssa ja haaveilen Furlan upeista tote-tyylisistä laukuista. Toisin kuin useammilla seksuaalisuudestaan hämmentyneillä, olen aina tiennyt – 12-vuotiaasta pikkutytöstä lähtien – pitäväni tytöistä. Kysymys on aina sen sijaan kuulunut: tykkäänkö minä myös pojista? Tämä kysymys on raastanut mieltäni edes takaisin viimeiset 10 vuotta. Tämän hetkinen mielipiteeni asiasta?

Olen lesbo.

Tätä blogia päätin alkaa kirjoittaa, sillä todella monet lukemistani gay-blogeista ovat todella ääripäitä – joko homoutta ei mainita ollenkaan, vaan se on sulautettu lifestyle-aiheisen blogin vuosikertomuksessa pienellä präntillä kuvan alle, tai koko blogi on yhtä homojen oikeuksien puolesta kamppailemista.

Ja molemmat edellä mainituista ovat aivan PARASTA luettavaa!

Jäin itse kuitenkin kaipaamaan hieman erilaista – gay-blogia, jossa käydään läpi stereotypioita, sopeutumista ja outoja kohtaamisia niin tavallisessa elämässä kuin esimerkiksi työelämässä. Millaista on tulla ”ulos kaapista”, millaiselta tuntuu jutella ensimmäistä kertaa toisen sateenkaari-ihmisen kanssa, miten ”entisen heteronaisen” flaksi käy naisrintamalla ja miten pomo suhtautuu työkoneen ruudulle auki jääneeseen Whatsapp-keskusteluun, jossa kaikki uusimmat ryhmäkeskustelut alkavat etuliitteellä ”lesbo” (tämä tapahtui ja voinko vain sanoa – kiusallista).

couple-1733996_1920.jpg

En toistaiseksi paljasta sen suurempia tietoja itsestäni – vain sen, että nautin täysin siemauksin Helsingin lesboyöelämästä. En seksin, en muiden lesbojen, en viinan enkä homoidentiteetin takia. Vastaus on: itseni. Nautin siitä itseni takia, sillä koen olevani kotona ja että minulla on hyvä olla. Ja haluan muilla olevan hyvä olla.

Siksi tämä blogi. Sain tänään persoonallisuustestin tulokselta tuomion ”Sovittelija” – haluan, että muut ovat onnellisia, jotta itsekin jonain päivänä olisin. Osui ja upposi ba-dam-tsih. Persoonaani noudattaen haluaisin tietenkin – jos tätä blogia kukaan koskaan erehtyy lukemaan – kysymyksiä ja ehdotuksia kirjoitettavista aiheista. En aio kirjoittaa asioita puhtaasti seksuaalivähemmistöläisen näkökulmasta, sillä se on vain pieni osa minua loppujen lopuksi. Haluan siis tuoda myös tuttavieni, lähemmäisteni sekä ulkopuolisten ihmisten näkökulmia näihin teksteihin. Haluan kertoa rehellisesti, millaista on pallotella heteron ja homon maailman välillä (tiedän, että näin ei saisi sanoa, mutta valitettavan vahvasti tämä ”kuilu” elämässäni näkyy) ja yrittää sulauttaa ne yhteen luonnollisella tavalla – ilman, että joka kerta uudessa tilanteessa joudun valita kokovartalomustan pikkumekon tai Pride-lippuun kääriytymisen väliltä.

couple-2594749_1920.jpg

Toivon, että jos joku tämän blogin löytää, saa omaan elämäänsä perspektiiviä ja uusia ajatuksia näistä kirjoituksista. Aion kirjoittaa teemasta poiketen myös perinteisistä lifestyle-jutuista, joten niihin kannattaa varautua. Yritän olla tylsistymättä teitä [ei olemassa olevia lukijoita] liian arkisilla jutuilla. Tai no, arjestanihan tämän blogin pitikin kertoa.

Lisäksi niin kuin aiemmin sanoin, olen itsekin ollut vasta hyvin vähän aikaa muiden sateenkaari-ihmisten ympäröimänä ja tämän vuoksi kaikki on minulle jollain tavalla uutta tai tuntematonta. Kirjoitan myös yleisesti LGBTQ-ihmisistä ja tapahtumista sekä tilanteista – asioista, jotka ovat minulle vielä uutta ja ihmeellistä. Toivottavasti kukaan kokenut konkari ei ota uteliaisuuttani (tai muiden uteliaisuutta) liian vakavasti – jos itse lesbona en tiedä, mikä on oikea lähestymistapa seksuaalivähemmistöihin (en edes aina tiedä, miten suhtautua lesboihin!), niin vielä vähemmän odotan sitä niiltä, joille se alue on täysin tuntematon.

Ollaan siis maltillisia, maailma seuraa perässä ja toivottavasti te seuraatte tätä blogia kaikkine kiusallisine kommelluksineen! 🙂

-lla Sonja.png

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Uutiset ja yhteiskunta