Täällä ollaan!

Huhuu, kyllä me täällä ollaan vielä.

On vaan ollut mahdottoman kiireinen tämä alkuvuosi. Jopa kaoottiseksi voisi kuvailla. Kurjin juttu on ollut Untuvan munuaistulehdus ja sen vuoksi Lastenklinikalla vietetyt yöt. Nyt pikkuinen on taas kotona ja oma reipas itsensä ja kaikki hyvin.

Kiireistä on tämä ihan kotiarkielämäkin nyt! Ensimmäiset puoli vuotta oli kyllä leppoisia, kahdenkin vauvan kanssa. Nehän vaan nukkui ja kun oli nälkä niin istahdin sohvalle lueskelemaan ja samalla ruokkimaan ja sitten vaan vaihdoin vauvaa. Mutta nyt, nehän on hereillä vaikka kuinka paljon ja vaatii seuraa ja syliä, eivätkä enää mahdu edes yhtäaikaa syliin niin että jaksaisin pidellä.

Ja se syöminen. Kuinka paljon aikaa voi pienten ihmisten ruokkimiseen mennä?! Kun aterioita on viisi päivässä, saa seuraavaa puuroa alkaa jo keittää, kun molemmille on edellinen ruoka syötetty. Ja itsekin pitäisi ehtiä välillä syömään. Enkä edes tee kaikkia ruokia itse, vaan aika paljon napsahtelee purkkeja meillä auki.

Mutta en kyllä vaihtaisi tätäkään tällä hetkellä mihinkään. Sairaalassa vietetty aika sai taas huomaamaan, miten hienoa on, että kaikki ovat terveitä. Keitän kyllä puuroa ihan mielelläni ja tähtäilen lusikkaa kahden huojuvan sotkunaaman suihin, kun saadaan olla kotona kaikki yhdessä.

Bloggaamaan en vaan meinaa oikein ehtiä. Palaan kyllä taas toivottavasti pian, kunhan jotenkin saadaan joku rytmi kaksikolle toimimaan. Sairaalassa olo sotki myös tahtia vähän. Pysykää linjoilla!