Haaste, joka osui
Nonariina haastoi kanssabloggaajat testaamaan hiilijalanjälkensä. Olen täysillä mukana. Osui nimittäin tuo juttu kulutuskrapulasta aika hyvään saumaan. Tässä juuri naputtelin sekä Nextin, Gapin että H&M:n tilauksia tulemaan. Oijoi. Enkä nyt sitten kirjoitakaan juttua Gapin ihanista lastenvaatteista, hyvin jalassa pysyvistä liukuestesukista, nettikaupan alesta ja toimittamisesta nykyään myös Suomeen.
Tiedän, että en elä tarpeeksi ekologisesti. Erityisesti kulutuskäyttäytymiseen tulisi kiinnittää huomiota ja miettiä mitä oikeasti tarvitsee ja mitä ilman pärjää hyvin. Hiilijalanjäljen lisäksi tätä miettimistä toivoo myös oma pankkitili, varsinkin näin äitiyslomalaisen tuloilla. Varmasti pahempiakin shoppaajia on kuin minä, mutta aina silti voisi vähentää.
Lastenvaatteita ostan paljon käytettynä, mutta silloin tällöin joitain juttuja hankin uutena, varsinkin alesta. Usein etsin ensin kirppiksiltä, ja jos ei löydy niin vasta sitten kaupasta. Omat vaatteeni ostan suurimmaksi osaksi uutena. Kaikki lapsille pieneksi jääneet vaatteet myyn kirpputorilla tai kierrätän ystävien kesken. Myös omat, käytöstä poistuvat vaatteeni vien kierrätykseen.
Toinen hiilijalanjälkeäni kasvattava asia on jätteet. Kilomäärää on vaikea arvioida, mutta ihan varmasti yli keskiarvon on meidän talouden jätemäärä. Kolmen lapsen vaipoista tulee aikamoinen kasa, vaikka osittain käytetään kestovaippojakin. Lisäksi vaikkapa lasipurkkeja ja maitotölkkejä tyhjenee nopeaan tahtiin. Biojätettäkin syntyy suuret määrät, kun kaksi vauvaa harjoittelee sormiruokailua. Ja vaikka meillä tietenkin lajitellaan kaikki jätteet, ei se poista jätteen yhteismäärää. Jätettähän on muukin kuin sekajäte.
Untuvan hiilijalanjälki on vielä kohtuullisissa mitoissa.
Mutta se hiilijalanjälki – se olikin yllättävän pieni. 6524 kg CO2.
Omaa jälkeäni pienentää vähän se, että en syö lihaa. Kalaa syön pari ateriaa viikossa, mutta punaista lihaa tai siipikarjaa en ole syönyt yli 13 vuoteen. En tosin tiedä kuinka vääristynyt tulos on, kun perheessäni on kuitenkin neljä lihansyöjää ja ostan kyllä heille lihaa.
Lisäksi hiilijalanjälki pienenee selvästi perhekokomme takia. Vaikka meillä on oma auto, jota käytämme melko paljon, pysyy kulutus kohtuullisena, kun autossa on lähes aina viisi matkustajaa. Tällä porukalla myös lentomatkailu on jonkin aikaa jäissä, ihan vaan sen mahdottomuuden takia. Öö, voin siis ehkä paremmilla mielin keräillä lattialta niitä puoliksi järsittyjä leipiä, hedelmiä ja maisseja roskiin, kun ainakaan en nyt lennä?
Myös tämänhetkinen asumisemme tuo vähän hyvitystä hiilijalanjälkeen. Asumme henkilömäärään nähden melko pienessä asunnossa, kerrostalossa. Seuraavan kerran kun ahtaus ahdistaa, voin ainakin ajatella pientä hiilijalanjälkeä. Tilanteeseen tulee kyllä toivottavasti lähiaikoina jotain muutosta, mutta tuskin meille hukkaneliöitä myöhemminkään paljon jää.
Vaikka nyt siis riemuitsen yllättävän pienestä hiilijalanjäljestä, aion silti kiinnittää asiaan enemmän huomiota. Aina voi parantaa.
Nonariina haastoi listaamaan kaksi asiaa, joilla omaa jälkeä aikoo pienentää. Ne on helppo keksiä, eikä pitäisi olla liian hankala toteuttaakaan.
1. Jätteen määrän vähentäminen. Pyrin vähentämään jätteen määrää kotitaloudessamme. Ostan elintarvikkeet, pesuaineet ym. isommissa pakkauksissa ja vähennän pikkupurkkien määrää. Yritän vähentää kertakäyttövaippojen käyttöä vielä entisestään.
2. Kulutuksen vähentäminen. Tämä nyt on ihan selvää. Mietin tarkkaan mitä oikeasti tarvitsen (tai lapset tarvitsevat) ennen kuin hankin mitään, enkä osta vain siksi kun on alessa.
Jaan haastetta eteenpäin, joten käy sinäkin testaamassa oma hiilijalanjälkesi täällä. Kerro sitten mitä sait tulokseksi, sekä kaksi asiaa, joilla aiot hiilijalanjälkeäsi pienentää.