Taapero-suomi-sanakirja

Ihmeteltiin Isin kanssa tässä yhtenä päivänä, kun Kookos pyöri ruokapöydän ympärillä ja hoki epätoivoisesti ”Räpylä, räpylä! Räpyläää! Räpyläää!” Hetken tätä vaatimista ihmeteltyämme tajusimme molemmat, että poika oli syönyt välipalaksi viinirypäleitä.

Helpottaa elämää kummasti, kun lapsi oppii kertomaan mitä on mielessä. Pelkkä itku kun ei aina valaise, mikä on ongelmana. Höpöttely on paitsi käytännöllistä, myös erittäin viihdyttävää. Vaatii vaan vähän tulkintaa ja päättelykykyä ymmärtää vielä vähän hataraa keskustelua.

Kookoksen kielessä hauskimpia sanoja on mm. kossu = possu, papima = apina, töissh = pois, tälelee = kävelee, titunee = istumaan ja pummo = mummo

Onneksi Kookos on oppinut myös tärkeitä sanoja, kuten kiitosh ja antsee = anteeksi.

Monet sanat menevät kyllä jo ihan oikein ja kokonaisia lauseitakin on kuultu.

Lisäksi käytössä on usein äänitehosteet, joiden alkuperä on hämärän peitossa. Itsellämme ei ole tapana tehostaa kaikkea toimintaamme, eikä poika tietääkseni ole vielä lukenut Aku Ankkaa. Kuitenkin aina kaatuessaan tai heittäessään jotain, hän sanoo ”Tuntsh!” Ja liukumäkeä lasketaan aina ”Viuuh!”-tehosteen kanssa. Nähdessään urheilua, siis vaikka korkeushyppyä, hän huutaa aina ”Paamiii!”, joka tarkoittaa maalia.  

Lätäkön ääni on ”Pips päps”.