Ensimmäinen äitienpäivä
Ensimmäinen äitienpäivä oli enemmän kuin onnistunut. Sain maailman hienoimman äitienpäiväkortin. Kookos-vauva maalasi itse mustikalla Vauva ja väri -työpajassa (josta tulee ehkä myöhemmin vielä oma juttunsa), ja isi auttoi vähän kortin viimeistelyssä. Lahjaksi sain lahjakortin Zioon, eli pääsen valitsemaan uudet kesäkengät. Ziossa lahjakortin hankkijat olivat saaneet pari kysyvää katsetta, kun olivat porhaltaneet sinne lenkillä tuulipuvussa, lenkkareissa ja juoksurattaissa. Kookos ja Isi on parhaita! 🙂
Tehtiin kävelylenkki merenrannalla uusissa kotimaisemissa. En malta odottaa, että päästään muuttamaan!
Lisäksi syötiin mieletön äitienpäiväbrunssi Dylanissa. Kakkua ja kaikkea, aijai!
Toimitus haastoi pohtimaan äitiyden tuomia muutoksia. Ensin tuli tietenkin mieleen ne suurimmat perusasiat, mutta jäin vielä miettimään kysymystä ja monia pikkujuttuja tuli myöhemmin mieleen. Yksi yksityiskohta on ruoka. En tiedä kuinka paljon vaikuttaa viime aikainen yleinen herääminen ruuan puhtauden suhteen ja kuinka suuri osa on lapsen myötä tullutta ajattelevaisuutta. Mietin tarkemmin mistä ruokani (ja etenkin lapsen ruoka) tulee ja mitä se sisältää. Suosin siis entistä enemmän luomua ja lähiruokaa.
Toinen juttu on arkirutiinien muuttuminen. Ennen arkipäiväni koostuivat pääasiassa ihan yksinkertaisesti työpäivästä ja jumpasta ja sen jälkeen mahdollisista kotitöistä. Ei siis mitään sen kummempaa. Nykyään joskus kun nään nuoria naisia porhaltamassa treenikassi olalla, tulee hivenen haikeasti mieleen, että tuota se minunkin elämäni oli joskus. Tuolloin tosin haaveilin nimenomaan tästä kotiäidin arjesta, vaunukävelyistä, puuron syöttämisestä, vauvatapaamisista, vauvanvaateostoksista. Ja hyvin pian olenkin taas takaisin siinä työpäivä-jumppa-kotityöt-arjessa, johon vaan nyt kuuluu yksi perheenjäsen lisää. Ja se puuron syöttäminen. Siispä nautin nyt tästä erilaisesta arjesta vauvan kanssa kotona ja huomaan, että kovin suurista asioista en koe joutuneeni äitiyden takia luopumaan.
On kiva olla äiti!