Isoveli

Tuntui, että Kookos kasvoi sairaalassa ollessani enemmän kuin koskaan. Viikossa vauva muuttui isoksi pojaksi, kun perheeseen tuli kaksi pienen pientä.

Ja paljon isoveli on oppinutkin. Sanoja ja lauseitakin tulee joka päivä enemmän. Joka päivä naurattaa hupsut jutut.

Tämän blogin alussa oli vain Ananas ja Kookos. Kookos oli vielä vauva. Pieni se on vieläkin, pieni iso poika.

Odotimme hurjaa mustasukkaisuusdraamaa vauvojen syntyessä, mutta aika pieneksi kiukuttelu jäi. Enkä tiedä onko sekään kiukuttelu ollut mustasukkaisuutta vai ihan perusuhmaa.

Isoveli tykkää pikkusiskoista tosi paljon. Hän menee sängyn viereen sanomaan ”shh, shh”, kun tytöt nukkuvat. Antaa tutin suuhun jos vauva itkee, tai vaikka ei itkisikään eikä haluaisi tuttia. Silittää, kutittaa ”kuki kuki kuki” vatsasta, antaa pusuja ”kushuu” päähän (koska ollaan sanottu että vauvoille voi antaa pusuja vain päähän, sillä suu ammollaan annetut märät pusut eivät ehkä olisi vauvan naamassa niin kivoja) ja huolehtii aina että myös tytöt ovat mukana, jos ollaan vaikkapa autossa.

Nimetkin isoveli jo muistaa, mutta ei vielä muista kumpi on kumpi. Heittää vaan jomman kumman nimen ja joskus osuu oikeaan.

Isoveli sai valita ennen pikkusiskojen syntymää unilelut siskoille. Muutamista eläinvaihtoehdoista hän valitsi lehmän ”mehmä” ja norsun ”tooshu”. Tullessaan sairaalaan ensimmäistä kertaa vauvoja katsomaan, hän luovutti juhlallisesti valitsemansa unilelut siskoille – heittämällä ne koppaan vauvojen päälle. ”Kiitosh!”

Hali A.

Hali B.