Kaks vuotta
Kookos on nyt kaksi vuotta. Hän osaa itsekin sanoa ”kaks vootta olen”.
Meillä oli kaverijuhlat meillä kotona. Lähinnä siis vanhempien kavereita, joilla sattuu olemaan lapsia, eli Kookoksen kavereita. Ja tietenkin täällä päin asuvat kummit. Myöhemmin juhlittiin mummolassa sukulaissynttäreitä, joten kenenkään ei tarvinnut matkustaa kovin kauas. Eikä meidän tarvinnut järjestää kuin yhdet juhlat.
En kyllä paljon ehtinyt nähdä vaivaa näihin juhliin. Kukaan ei varmaan olettanutkaan, että vauvojen kanssa ehtisi ihmeitä, ja lihapullat oli ihan rehellisesti Ikeasta.
Hyrre-kakun kuitenkin tein. Puuha-Pete on ihan ykkössuosikki kaikista hahmoista, mutta se taitaa olla vähän jo last season? Ainakaan mistään ei löytynyt Puuha-Pete -pahvilautasia, pelkkää Carsia ja Hello Kittya. No meillä oli sitten ihan vaan tavallisia astioita ja Puuha-Pete oli teemana muuten.
En ole ennen kokeillut tuollaisia sokerimassoja, mutta aika helppoahan se oli. Ihan kuin muovailuvahaa! Ja aina olen tykännyt muovailla ja muotoilla. Keltaisen massan kaulin levyksi kakun päälle. Se oli jotain banaaninmakuista, eli sokerin ja värin lisäksi vielä joku esanssikin, nam. Sitten oranssista muotoilin vähän yksinkertaistetun ja oikeaa tukevamman Hyrre betonimyllyn. Ja valkoisesta silmät ja salmiakkia on nuo renkaat. Sokerimassat ovat Bake & Partysta Herttoniemestä. Aivan ihana kauppa! Siellä sekoaa ja voisi kuvitella yhtäkkiä järjestävänsä amerikkalaistyyliset supersynttärit leipoen ja pursottaen kaiken ihan alusta asti. Tai Halloween-juhlat. Tai mitkä vaan juhlat, vaikka joka viikonloppu. Kunnes vauvat kiljaisevat todellisuuteen.
Kookos oli innoissaan päivästä. Yksivuotissynttärit olivat vanhemmille jotenkin tosi spesiaalit, kun maailman tärkeimmällä asialla oli ensimmäinen vuosipäivä. Itse sankari ei tuolloin ymmärtänyt niin kovasti höyrytä. Nyt kaksivuotiaan kanssa oli ihan erilaista. Kookos ymmärsi, että hänellä on juhlat ja kaikki tulevat hänen luokseen. Lahjat olivat (onneksi) sivuseikka, vaikka sankari muisti kiittää ihan jokaisesta lahjasta. Tärkeintä, jännittävintä ja ihmeellisintä oli kuitenkin se, että kaikki tärkeät ja rakkaat ihmiset olivat yhtä aikaa paikalla. Parhaat leikkikaverit ja tärkeimmät aikuiset. Se oli huisia!
Juhlia odotellessa ei meinannut uni tulla ja päiväunet jäivätkin kokonaan väliin. Kärsivällisesti poika ohjattiin takaisin sänkyyn ja odoteltiin unta melkein parin tunnin ajan. Itsepintaisesti Kookos palasi aina noin viiden minuutin välein huoneensa ovelle, ehdottaen milloin mitäkin:
– Nyt kauluspaita päälle!
– Nyt tulee vieraita!
– Nyt kakkua!
– Kauluspaita!
– Vieraita!
– Juhlat!
Lopulta luovutettiin ja puettiin se kauluspaita päälle ja odoteltiin vieraita. Hyvin päivänsankari jaksoi kuitenkin juhlia ilman päiväuniakin ja illalla uni tuli nopeasti uudessa, lahjaksi saadussa Puuha-Pete -yöpuvussa.