Kaksosuus
Kaksoset ovat ihan uusi asia sekä miehelleni että minulle. Ei oltu koskaan osattu kuvitellakaan, että meistä tulisi monikkoperhe. Kaksosia syntyy joillekin muille, joilla on suvut täynnä kaksosia ja osaavat varautua siihen. Meihin sen ei pitänyt liittyä mitenkään. Kunnes ensimmäisessä ultrassa lääkäri kertoi sydämen sykkivän hyvin ja kaiken olevan kunnossa, ”ja siinä on toinen”. Mikä toinen??? ”Toinenkin vauva on siellä ja hienosti lyö sydän.”
Tästä on auennut ihan uudenlainen maailma. On pitänyt vähän ottaa selvää asioista ja tutkia. Aika hienoa ja etuoikeutettua kuulua sellaiseen vähemmistöön, kuin monikkoperheet. Tätä kunniaa eivät kaikki saa, eikä siihen itse voi mitenkään vaikuttaa.
Olen oppinut paljon uusia asioita biologiasta. Tai ei kai ne uusia ole, kai ne on joskus opittu, mutta kun eihän mua koske nämä kaksosasiat, niin olen sitten jotenkin työntänyt ne taka-alalle. Esimerkiksi se oli ihan uutta, että vaikka tiedämme meidän kaksosten olevan samaa sukupuolta, ei identtisyyttä voi vielä tietää. Se selviää mahdollisesti vasta testaamalla sitten kun lapset ovat syntyneet. Eikä testaaminen ilmeisesti välttämättä ole mitenkään pakollista. Joillekin kaksosille on selvinnyt vasta aikuisena itse hakeuduttuaan testeihin, että ovatko he identtisiä vai eivät. Kaksoset voivat näyttää hyvin samalta, ilman että ovat kuitenkaan oikeasti identtiset. Niin kuin ketkä tahansa sisarukset voivat saman ikäisinä olla hyvin saman näköisiä. Kaksoset vaan sattuvat olemaan samassa iässä aina samaan aikaan.
On myös paljon muita asioita, joita on joutunut miettimään. Miten kaksosten omia identiteettejä tuetaan? Miten heille viestitetään alusta alkaen, että ovat omia yksilöitään? Puetaanko kaksoset samanlaisiin vai erilaisiin vaatteisiin? Miten isompana kumpikin voisi saada myös omia ystäviä, eikä vain yhteisiä? Miten osataan olla vertailematta kaksosia toisiinsa? Miten muut, ulkopuoliset, osaavat olla vertailematta? Minkälaiset nimet kaksosille sopisivat?
Näihin kaikkiin kysymyksiin ei ole oikeita vastauksia. Tukea saa toisilta monikkoperheiltä, esimerkiksi Helsingin Seudun Monikkoperheet ry:ltä, jolla muuten on yllättävän aktiivista toimintaa ja tapahtumia! Tämäkin on uusi maailma, josta en tiennyt mitään. Mutta vaikka neuvoja ja tukea saa, niin täytyy silti, ihan niin kuin muidenkin lasten kasvatuksessa, tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu ja luottaa omaan tapaansa toimia.
Meidän kaksosten nimet eivät tule alkamaan samalla kirjaimella, eivätkä muutenkaan ole ”samaa sarjaa”. Nimissä ei ole mitään samaa isoveljen nimenkään kanssa, joten miksi olisi keskenäänkään. Emme myöskään halua pukea heitä aina samanlaisiin vaatteisiin. Ihan olosuhteiden pakostakaan emme voi hankkia kaikkea tuplana ja paljon käytettyjä yksittäisiä vaatteita on jäänyt isoveljeltä. Luulisin jonkinlaisen erilaisuuden myös tukevan yksilöiden identiteettiä. En tiedä. Toki samanlaisiakin vaatteita varmasti tulee olemaan ja yhtäaikaa päälläkin, mutta tavoitteena ei ole tekstiilikaksosuus.
Nämä ajatukset ovat ihan omiamme ja ihan niin kuin nyt kaikessa lapsiin liittyvässä, jokaisella on omat näkemyksensä, eikä välttämättä ole oikeaa tai väärää tapaa toimia.
Jännittävää tämä on joka tapauksessa ja varmaan paljon kysymyksiä vielä tulee eteen.
Ja itselleni vielä lohdutukseksi visualisointia siitä, miltä tuo kaksosraskaus näyttää. Että tukala olo ja ihon kiristely ei ole mun omaa kuvitelmaa. Kuvassa on viikko 36, mulla on jo enemmän.
