Lukutoukka
Yksi lukutoukka kahmii itse hyllystä kirjoja ja sitten ahmii niitä – kirjaimellisesti.
Isompi lukutoukka on päässyt taas lukemisessa vauhtiin. Olen viime aikoina lukenut niin vaikuttavia kirjoja, että täytyy ihan jakaa kokemuksia, vaikka eihän tämä mikään kirjablogi olekaan.
Viimeisimpänä luin Juha Itkosen Seitsemäntoista. Luin myös Anna minun rakastaa enemmän jostain kumman syystä vasta nyt muutama viikko sitten. Se vaan on ollut ilmestymisestään asti lukulistalla, mutta nyt vasta sain sen käsiini. Kirja oli täysin erilainen kuin luulin, mutta vain positiivisella tavalla. En muista miten sitä aikoinaan markkinoitiin, mutta kuvittelin sen olevan jotain romanttista lällyä tyyliin ”suomalainen mies uskaltaa kirjoittaa tunteistaan”… Mutta eihän se ollut sinne päinkään! Keskustelin kirjasta kälyni kanssa, ja jostain ihmeen syystä hänellä oli ollut samanlainen ennakkoluulo kirjasta.
Pidin molemmissa kirjoissa päällekkäisistä, lomittaisista tarinoista. Kirjassa Seitsemäntoista eri näkökulmat toisistaan tietämättä täydentävät toistensa kertomuksia taitavasti. Lukiessa voi aluksi tavallaan ajatella ymmärtävänsä enemmän, kuin ihmettelevä kertoja. Lopulta eri totuudet sekoittuivat niin, että lukijana ei muista mikä olikaan kenenkin näkökulmaa ja mikä ”totta”, eikä tarvitsekaan muistaa. Muistot ja tarinat ovat aina subjektiivisia, ja sitä tässä kirjassa on hienosti pohdittu ja kuvattu.
Yksi viime aikojen vaikuttavimpia kirjoja on ollut Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät. Jopa pelottavan vaikuttava! Lähtöasetelma nykyajan tavallisesta perheenisästä tavallisine tapoineen tavallisessa kaupungissa tekee salakäytävistä, M-hiukkasista ja muista hämäristä tapahtumista kummallisen uskottavia. Jutut ovat kuin jostain oudosta sadusta tai scifitarinasta, mutta kun ne tapahtuvat Facebookia käyttävän keski-ikäisen taviksen elämässä, ovat ne uskottavuudessaan kammottavia.
Mikään kauhutarina kirja ei siis ole, vaan oikeasti jännittävällä tavalla hyvä. Jos pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, sanoisin erikoinen tai outo.
En tiedä lisääkö todenmukaisuutta ja toisaalta samalla omituisuutta se seikka, että tämä Harjukaupunki sattuu olemaan itselleni niin kovin tuttu ja tärkeä. Tutut paikat tarkasti kuvattuina muuttuvatkin yhtäkkiä hurjien seikkailujen tapahtumapaikoiksi. Vähemmästäkin hämmentyy! Lukukokemuksen jälkeen oli jännittävää mennä käymään tuolla Harjukaupungissa.
Erikoisuudet eivät rajoitu pelkästään tarinaan. Kirjasta on painettu kaksi versiota, erilaisilla lopuilla. Molemmat versiot siis ovat markkinoilla ja näyttävät täysin samalta. Etukäteen ei siis voi tietää kumman sattuu lukemaan. Vaihtoehtoisen loppuratkaisun voi käydä sitten lukemassa kirjassa kerrotulla nettisivulla. En kerro kummastakaan lopusta enkä niiden eroavaisuuksista enempää, kuin että pidin itse enemmän siitä ratkaisusta, jonka luin jälkikäteen netistä.
Tällä hetkellä käsissäni on Sofi Oksasen Stalinin lehmät, joka myös jostain käsittämättömästä syystä on lymyillyt lukulistallani näin pitkään. Pidin Puhdistuksesta tosi paljon, joten odotukset on kovat.
Siirryn tuhisevan pikkutoukan viereen lukemaan. Hyvää yötä ja hyviä lukuhetkiä!