Lumi ja loma

Talviurheilu on ihanaa! Varsinkin sellainen vähän vauhdikkaampi. Lapsena laskettelin suksilla joka viikonloppu lähirinteessä ja teininä vaihdoin lumilautaan. Aikuisena laskemisen laatu on korvannut määrän. En siis ole jaksanut pienissä rinteissä höylätä enää vuosiin, vaan laskemaan on täytynyt reissata Lappiin.

Rinteessä en paljon viihdy, vaan omia jälkiä tehdään takamaastoihin ja koskemattomille lumille. Tämä tietysti vaatii vähän muutakin kuin hissinousuja, mutta eipä ainakaan ole tylsää. Temppuilua ja hyppimistä en osaa enkä nykyään kyllä enää uskalla yrittääkään.

Viime talvi oli ensimmäinen moneen vuoteen, kun laskeminen jäi todella vähäiseksi. Raskausaikana en uskaltanut laskea ollenkaan. Onneksi pian päästään koko perhe reissuun ja isovanhemmat lähtevät mukaan vauvaa hoitamaan, eli päästään pitkästä aikaa Isin kanssa yhdessä laskemaan!

Olen viettänyt näissä maisemissa monta joulua, uutta vuotta, talvilomaa ja pääsiäistä. Jouluna, vuoden pimeimpänä aikana, nautin kaamoksesta. Se ei todellakaan ole pelkkää mustaa pimeyttää, vaan mielettömän kaunista ja rauhoittavaa. Keskellä päivää aurinko pilkahtaa näkyvissä sen verran, että näyttää auringonnousulta tai -laskulta. Ja sitähän se oikeastaan onkin, kerralla molempia.

Lautailuni ei ole tosiaan kovin tavoitteellista, ja liittyykin suuresti siihen, että ollaan lomalla ja rentoudutaan. Olennainen osa rinteessä vietettyä päivää ovat tietenkin kaakaotauot!