No, nyt kun kerran kysyitte…
Tällä viikolla olen pysynyt aika tiiviisti neljän seinän sisällä (sairastelua, lapset ja aikuiset, taas), joten shoppailu on pysynyt hyvin hallinnassa. Heh, en nyt sentään oikeasti tarvitse eristystä, kai.
En yleensäkään ole mikään holtiton rahankäyttäjä, enkä tee isoja hankintoja heräteostoksina. Odottelen usein myös alennusmyyntejä tai pyrin hankkimaan käytettynä varsinkin lasten isompia juttuja. Kirppiksiltä keräilen nykyään seuraavia vaatekokoja jo valmiiksi, ettei tule sitten seuraavaan kokoon siirryttäessä kerralla isoa määrää ostettavaa. Lasten vaatteita en siis juurikaan osta uutena normaalihintaisina, vaan vähän ennakoiden.
Omien vaatteiden ostelussa oli raskauden ajan hyvä tauko. Nyt sitten kun koko on mennyt raskauden jälkeen miinukselle, eli jopa pienemmäksi kuin ennen raskautta, on joillekin uusille vaatekappaleille ollut ihan oikea tarve.
Mutta se tämän viikon kallein ostos. Se on tässä.
Olen niin onnekas, että jalkani on kokoa 37-38. Onnekkaaksi tämän tekee Korkkari37. Vallilassa sijaitseva naisten kenkien näyte- ja malliparien myymälä. Kaikki kengät ovat siis kokoa 37 ja voi jee, miten hyvillä alennuksilla. Sieltä olen tehnyt parhaat kenkälöytöni ja taas eilen kävi näin.
Janan ruskeat vuorelliset saappaat olivat siis se viikon kallein ostos, 30 e. Lisäksi löysin kesäksi sandaalit 15 e. Pikolinos on osoittautunut aivan loistavaksi merkiksi, kun aikaisemmin Korkkari37:sta löytämäni kengät ovat mukavimmat jalassa ehkä lenkkareiden jälkeen. Uudet sandaalit tuntuvat nekin ihan unelman pehmeiltä.
Mutta siis tämän jutun tarkoitus ei ollut hehkuttaa kenkäostoksia (vaikka teinkin siis silkkaa säästöä), vaan pohtia, tarvitsenko ihan oikeasti kaikkea mihin käytän rahaa? Nyt kun sitä ei todellakaan ole käytettävänä, pitäisi osata olla tuhlaamatta.
Olen siis mestari perustelemaan hankintojani – niin kuin tästäkin huomaa. Olen toisaalta myös huomannut, että kun pysyn poissa kaupoista, ostan vähemmän. Eli ostanko oikeasti tarpeeseen, vai siksi, että satun tekemään mahtavia löytöjä?
Kun nyt muutenkin näitä mietiskelin, niin lupaan nyt sitten ihan julkisesti ryhtyä ostolakkoon helmikuuksi. En siis osta yhtään tavaraa, vaatetta tai kenkää itselleni, kotiin enkä lapsille. En usko että jäädään mistään tärkeästä paitsi. Ja jos jotain tulee vastaan, sen voi ostaa sitten vaikka maaliskuussa, jos tarve vielä silloin tuntuu todelliselta.
Ja oikeasti en tarvitse mitään muuta kuin tätä:
