Täällä on kaikki hyvin.

– Ykkösasiana: Kaikki ovat terveitä tällä hetkellä. Untuvan antibioottikuuri loppui eikä taudista ole enää tietoakaan. (Tosin munuaiset täytyy vielä kuvata myöhemmin uudestaan.)

– Kookos on vähän vähemmän uhmakas ja kiukkuava kuin vielä vähän aikaa sitten.

Ennen joulua mietin, että mistä ihmeen uhmakausista ihmiset puhuu. Ei tuntunut kovin kausittaiselta joka ikinen aamu samanlaisina toistuvat räkä-itku-eeeeen-pue-eeeeen-teee-huudot sekä sama iltapäivällä kotiin tullessa. Jostain syystä asunnon oven avaaminen ja sulkeminen molempiin suuntiin sai aikaan järkyttävän raivokohtauksen.

Rappukäytävässä kuului, kuinka naapuriasunnoissa kolahteli väliovia kiinni aina kun ilmestyimme käytävään.

Mutta nyt siis uhmaraivarit taitavat olla hetkeksi vähentyneet. Kookos on hyvällä tuulella ja kertoo jatkuvalla syötöllä hassuja juttuja. Omien sanojensa mukaan ”höpsöttää”.

– Kookos on myös edistynyt pottaharjoittelussa huomattavasti ja pärjää jo oikein hienosti päivät ilman vaippaa. Nukkuessa ja pidemmillä matkoilla sekä ulkoillessa käytetään vielä vaippaa. Iso poika on hyvin ylpeä ”ison pojan alkkareistaan”.

– Untuvan ja Höyhenen elo on yhtä naurua, kikatusta ja hihkumista. Saavat toisensa riemastumaan paremmin kuin kukaan muu.

– Untuva kulkee jo ympäri kotia ryömien. Paras paikka, johon matka yleensä määrätietoisesti suuntautuu, on Kookoksen huone. Siellä suosikkijuttu on ”ostoskori” eli tyhjiä puuro-, saippua-, ym. pakkauksia, astioita ja leikkiruokia sisältävä kori. Onneksi Kookoksen mielestä on vaan ihan mielettömän kivaa, kun ”tyttöt” tulee leikkimään hänen leluillaan. Ainakin toistaiseksi.

– Höyhen ei vielä kuljeskele yhtä määrätietoisesti, mutta jotenkin hänkin itseään saa pyöriteltyä ympäriinsä. Lähinnä peruuttamalla, ja kiljahteleekin usein apua, kun on jäänyt jumiin takapää lipaston alla tai nojatuolin ja lelukorin välissä.

– Minä olen päässyt taas jumpan makuun uudestaan. Ja taas se on I-HA-NAA!

– Minä ja Isi mentiin kihloihin. Hihihii! 🙂

Kyllä tästä vielä tosi hyvä vuosi tulee!