(I)syysloma
Oli sellainenkin tässä vähän aikaa sitten. Pääsimme syyslomailemaan säästössä olevien isyyslomapäivien takia koko perhe mummoloihin. Juhlittiin Kookoksen synttäreitä toiseen otteeseen ja lomailtiin. Otettiin Isin kanssa kaikki irti lapsenvahdeista ja viihdyttäjistä, ja heittäydyttiin … HARAVOIMAAN!
Vitsi miten kivaa! Kun piha ei ole oma, eikä haravointi mikään pakko. Todettiin taas, että tämä on kivaa juuri näin, lomalla, omasta vapaasta tahdosta. Mutta ei työpäivän jälkeen väsyneenä pimeässä. Eikä myöskään viikonloppuna, kun olisi kiva lähteä vaikkapa mummolaan, mutta oma piha olisi haravoitava.
Meille ei siis omakotitaloasuminen sopisi, monestakaan syystä. Haaveissamme onkin rivitaloasunto hyvin pienellä pihalla. Tiedämme rajoitteemme.
Mutta tällaisena elämysmatkailuna haravointikin on tosi mukavaa! Vauvat nukkuivat mukana ulkona vaunuissa ja kuumeinen Kookos katseli mummon kanssa ikkunasta äidin ja isin touhuamista.
Syksyisistä päivistä, värikkäistä lehdistä ja kirpeästä säästä tulee mieleen kahden vuoden takainen syksy. Se kun elämämme muuttui täysin. Se oli paras syksy ikinä. Kookos-vauva syntyi.
Loppuloma menikin melkein jokaisen perheenjäsenen enemmän tai vähemmän, yhtä aikaa ja vuorotellen, sairastaessa, ja nämä haravoinnit jäivät viimeiseksi ulkoiluksi vähään aikaan. Ja talvikin ehti tulla näyttäytymään sillä aikaa kun lojuin kotona.
Mutta tänään on se päivä, kun tunnen itseni niin terveeksi, että voin taas ulkoilla. Toivottavasti muistan nyt taas arvostaa jokaista hetkeä, jonka saan viettää raikkaassa ulkoilmassa lapsen kanssa leikkien. Sitä oli kuumeessa makoillessa kovin ikävä!
