Ruoka maistuu 2

Kerroinkin jo, kuinka hyvin Kookokselle maistuu ruoka. No nyt on pikkusiskot saaneet maistella ruokaa myös. Ja maistuuhan se!

Olen vähän ihmeissäni tästä pienten vauvojen ruokailusta. Kookos oli tasan 6 kk ja istua pönötti selkä suorana syöttötuolissa ja lappoi itse omin käsin sormiruokaa suuhun, samalla kun lusikalla autettiin sosetta. Tai sitten aika on saattanut vähän kullata muistoja.

Nämä pienemmät kaksosneidit eivät kasva ihan puolivuotiaiksi pelkällä äidinmaidolla, joten soseita on jo maisteltu, neljän kuukauden ikäisinä.

161020121416.jpg

Ihan erilaista syöttää sittereissä röhnöttäviä, käsillään holtittomasti huitovia, syömisestä mitään ymmärtämättömiä pikkuvauvoja. Mutta kyllä se ruoka silti uppoaa.

Tähän mennessä on maisteltu bataattia, maissia, perunaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja omenaa. Ja kaikki maistuu.

161020121415.jpg

Höyhen syö kuin vanha tekijä. Avaa suun kun lusikka tulee kohti, imaisee soseen siitä ja nielaisee.

Untuvalla on vielä tekniikassa vähän hiomista. Hän kun on ajatellut, että avainsana syömisessä on kieli. Kun lusikka tulee kohti, Untuva alkaa välittömästi työntämään kieltään ulos ja sisään. Lusikka pitää jotenkin saada ujutettua kielen ohi, ja kielen ulos työntämä sama ruoka-annos monta kertaa takaisin suuhun. Ruoka kuitenkin vaikuttaisi olevan hyvää ja Untuvakin söisi mielellään, kun vain tietäisi miten.

Tällä välin, kun yhtä lusikallista on viitisen kertaa työnnetty edestakaisin Untuvan suuhun, ehtii Höyhen jo hermostua, kun omaan suuhun ei kuulu uutta annosta. Nyt olenkin kokeillut syöttää ensin toisen ja sitten toisen. Tekniikassa on hiomista vielä siis syöttäjälläkin.

181020121426.jpg

Sitten vielä, kiitos Nestlé. Ja tiedoksi kaikille monikkoperheille. Suomen Nestlé lahjoittaa kaikille kaksos- ja kolmosvauvojen perheille jättipaketin vauvanruokaa. Piti vaan soittaa Nestlén kuluttajapalveluun, kun vauvat olivat noin 3 kk. Sitten kun olivat täyttäneet 4 kk, niin postiin tuli ilmoitus, että paketin voi nyt noutaa. Laatikosta löytyi Pilttiä ja Bonaa vaikka kuinka paljon! Muistaakseni 24 pientä purkkia. Mukana oli hedelmiä, marjoja, ruokasoseita sekä rahkaherkkuja. Ja sitten vielä kaksi puuropakettia.

Vaikka tähän mennessä vauvat ovat syöneet vain itsetehtyjä soseita (paitsi luomumaissia purkista), niin tulevat nämäkin ihan varmasti käyttöön! Tässäkin asiassahan olen siis sekä-että-äiti.

Aluksi itse tehdyt ovat olleet helppoja, kun sopivan pieniä annoksia on ollut pakastimessa. Jääpalamuotti on hyvä alkusoseiden pakastusväline! Lisäksi noissa valmiissa purkeissa on aika vähän vain yhtä ruokalajia, joten uusien lajien maistelu on ollut helpompaa omista yhden lajin jääkuutioista. Mutta ainakin Kookoksen kanssa aika pian purkit osoittautuivat menossa mukana helpoiksi, kun lajikokeilut oli käyty läpi.

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe Terveys

Voi tauti!

Huh. Nyt voin ehkä sanoa olevani takaisin elävien kirjoissa, kun jaksan avata sekä silmät, että läppärin kannen. Vauvojakin jaksan taas hoitaa ja ehkä jopa leikkiä kaksivuotiaan kanssa.

Olen aina ajatellut, että lapsiperheessä haastavimpia ovat ne hetket, kun lapset sairastavat. Väärin. Haastavinta on se, kun äiti sairastaa.

Olen ollut kaksi viikkoa korkeassa kuumeessa ja vaan tärissyt peiton alla ja ollut ihan täysin pois pelistä. Taudin nimeksi selvisi keuhkokuume.

Ei olisi varmaan kiva tauti kenenkään sairastaa, mutta on se kyllä pienten lasten äidille henkisesti ihan tosi rankkaa. Maata peiton alla, täristä kylmästä, pää kivusta ja kuumeesta hellänä, ja kuunnella kun kaksivuotias huutaa uhmakohtauksessaan, molemmat vauvat itkevät nälkää ja Isi vaan yrittää selviytyä.

Ja hienosti Isi selviytyikin! Uskomaton arjen sankari!

Onneksi tätä pahinta, 39:n asteen kuumetta ei kestänyt montaa päivää. Sitten sellaista iltaa kohti nousevaa perus 38:a olikin pitempään. Siinä vaiheessa pystyin kuitenkin jo taas imettämään ja hoitamaan vauvoja päivällä muutenkin.

Lääkärissä, röntgenissä ja verikokeissa olen juossut  laahustanut jo niin monta kertaa, että en pysy enää laskuissa. Ja aina mukana tuplavankkurit, joiden työntäminen hengästyttää terveenäkin.

Nyt tuntuisi olevan jo voiton puolella tämä tauti. Lääkekuuri jatkuu ja hengästyn pienimmästäkin liikahduksesta ja yskä on kamala.

Mutta tänään join kahvia ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon! Ehkä tämä taas muistuttaa siitä, miten onnellinen sitä saakaan olla, kun kaikki perheenjäsenet ovat perusterveitä ja tavallinen arki sujuu kuitenkin aika hyvin, kun aikuisia on kaksi jakamassa sitä.

 

 

Suhteet Oma elämä Terveys