Untuva & Höyhen
Ensi lauantaina pienet tytöt saavat nimet. Etunimiä on käytetty ihan alusta asti, mutta toiset nimet on vielä pidetty lähipiiriltäkin salassa. Täällä blogissa en myöskään tyttöjen nimiä kerro, joten täytyyhän heilläkin bloginimet olla. Tyttöjen alkukirjaimilla ei oikein hedelmiä löydy, eli Ananas ja Kookos saavat seuraansa jotain muuta.
Untuva, vauva A, on vaalea ja pehmeähiuksinen. Syntyessään hänellä oli ihossaan paljon pehmeää untuvaista karvaa. Vieläkin olkapäät ja korvanlehdet ovat hassun untuvaiset. Hän oli syntyessään puoli kiloa siskoaan painavampi ja sentin pidempi. Untuvalla on kova ääni ja hän ilmoittaa nälästään heti kiukkuisena. Katse on tutkiva ja arvioiva. Ulkonäössä on ehkä enemmän äitiä kuin isää.
Höyhen, vauva B, oli syntyessään pienen pieni. Tuntui höyheneltä, ainakin meidän perheen muihin vauvoihin verrattuna. Hänellä on tumma tukka, samanlainen kuin äidillään vauvana. Myös iho on tummempi, kuin siskollaan ja veljellään. Vaikka Höyhen on ottanut painossa siskonsa kiinni, on olemus silti edelleen siro. Pikkusisko jaksaa odottaa vuoroaan ja rauhallisesti katselee mitä ympärillä tapahtuu. Hän ilmaisee tyytymättömyytensä yleensä pienellä murinalla ja itkee kovasti vasta kun on tosi kyseessä. Höyhenmäisyydestään huolimatta pikkuinen on aika sinnikäs. Pää pysyi ylhäällä vatsallaan ollessa jo muutaman päivän ikäisenä ja nyt kuikuilee jo reippaasti kaula pitkällä.
Yhdessä Untuva & Höyhen muodostavat valloittavan parivaljakon. Jättivaunut herättävät huomiota ja matkustajat saavat joka päivä ihailevia kommentteja ohikulkijoilta. Eikä ihme, ovathan he maailman suloisimmat tytöt, yhdessä ja erikseen.
Itse aina huomaan kuiskivani vuorotellen yhdelle kerrallaan, että tämä on maailman ihanin vauva. Ja sitten muistan aina molemmille lisätä, että tietenkin jaetulla ykkössijalla siskon kanssa.
