Pahoittelen hiljaisuutta. On ollut vähän kiireitä. 🙂 Kuvittelin itsekin, että kun vauvat syntyvät, en varmaan ehdi tehdä mitään enkä ainakaan kirjoittaa blogia. No en olekaan ehtinyt, mutta syy ei ole vauvakiireissä.

Meillä alkoi mennä niin hienosti, että uskaltauduttiin reissuun! Ajettiin 300 km mummoloihin ja sieltä vielä kahdelle eri mökille, joista toisessa oltiin jopa yötä! Ja hyvin meni. Vauvat nukkuivat kaikki automatkat ja ajoitettiin ajelut vielä Kookos-pojan päiväunien aikaan, niin suurin osa matkoista sujui oikein leppoisasti. Ja mummoloissa ja mökeillä sylejä ja käsiä ja apua ja ruokaa riitti kaikille. Tavattiin paljon ystäviä ja tuttavia ja Kookoksella oli joka päivä leikkiseuraa, ehkä jopa ihan väsymykseen asti.

Oli ihanaa palata omaan kotiinkin. Nyt taas opetellaan eloa viidestään ja kyllä sen lisäkäsien ja -sylien puuttumisen huomaa. Aamupäivisin mulla ja tytöillä on rauhallinen hetki, kun Isi ja Kookos polkaisevat puistoon ulkoilemaan. Isi ja poika ovatkin kuin paita ja peppu kaiket päivät, kun minä en voi vieläkään nostella mitään vauvoja painavampaa ja muutenkin olen aika kiinni tytöissä. Iltaisin sitten pojan nukkuessa on isillä aikaa olla tyttöjen kanssa ja hoitaakin usein iltapesut. Ja mulla on ehkä joskus aikaa blogata. 😀

Tässä vaiheessa, kuukauden ikäisten reippaiden vauvojen kanssa, tuntuu siltä että voisin perua kaikki viimeisten raskausviikkojen valitukset ja voivottelut. Ei haittaa yhtään ne kaikki tuskailut enää. Luulen, että jos olisivat syntyneet paljon etuajassa, ei oltaisi ehkä lähdetty kolmeviikkoisten kanssa mökkeilemään. Hyvä kun saivat kasvaa, vaikka se kasvaminen ottikin koville!