Odottaminen voi olla kivaa tai piinaavaa. Bussin odotus, nettikaupan tilauksen odotus, joulun odotus, loman odotus, hitaan nettisivun aukeamisen odotus…  Nuo kaikki vielä tapahtuu kuitenkin yleensä kohtuullisessa ajassa siitä kun odottaminen alkaa. Mutta sitten yhdeksän kuukauden odotus. Kun sitä ei voi oikein unohtaakaan että aika menisi nopeammin. Ja kun ei ole mitään tarkkaa hetkeä jota odottaa, vaan odotus voi loppua milloin tahansa. Odotus on koko ajan läsnä.

Jos odottaisin vain yhtä vauvaa, en vielä odottaisi muutamaan viikkoon mitään tapahtuvan, mutta kaksosten kanssa on pitänyt koko ajan varautua ennenaikaisuuteen. Tässä vaiheessa hyvin monet kaksoset ovatkin jo syntyneet ja täytyy olla onnellinen siitä, että vauvat ovat saaneet kasvaa tosi hyville viikoille jo. Mutta koska on kehotettu varautumaan, niin mehän ollaan sitten varauduttu. Kaikki on oikeastaan valmista. Tarvikkeita on kahdelle, Kookokselle on varattu monta hoitajamahdollisuutta synnytyksen ajaksi ja laukku sairaalaan on pakattu, vaikka odotusta voi olla edessä vielä muutama viikkokin.

Enkä puhu pelkästään lopputuloksen odottamisesta. Tietysti kaikista eniten odotan, että saan pienet vauvani syliin ja pääsen tutustumaan heihin oikeasti. Koko perhe odottaa kovasti vauvoja. Lisäksi odotan kuitenkin myös sitä, että jaksan taas kävellä itse esimerkiksi kauppaan. Ja että pääsen käyttämään kaikkia niitä vaatteita, joita en ole saanut moneen kuukauteen mahtumaan päälle. Ja että voin lakata taas varpaankynnet ja suihkun jälkeen kuivata jalat pyyhkeellä. Ja että vatsan kiristäminen ja kutina loppuu. Ja että saan syödä tuorejuustoa, kylmäsavulohta ja sushia. Ja viiniäkin olisi kiva taas maistaa. Kaikkea tätä odotan.

Kookos-vauvan odotus oli piinaavan pitkä, kun odotin kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Tällä kertaa ei luultavasti ihan niin kauan tarvitse odottaa. Ja toisaalta tällä kertaa osaan nauttia oikeasti myös näistä viimeisistä raskausviikoista ja siitä, että minulla on aikaa ihan vain Kookokselle ja että lapsen mentyä nukkumaan meillä on miehen kanssa aikaa toisillemme ja itsellemme. Tällä hetkellä on siis oikeastaan aika helppoa, ja odotuksen päätyttyä tulen ihan varmasti muistelemaan näitä aikoja haikeudella. Siksi kirjoitan ihan ylös, että KYLLÄ, nautin myös näistä hetkistä.

Mutta silti, odotan…