Pikainen pupu

Tiedättehän, kun joskus asiat ovat käytännöllisiä, mutta rumia. Tällä kertaa sellainen oli Lidlin kangaskassi. Just sopivan kokoinen meidän varavaate- ja vaippa-arsenaalille, kätevä rattaiden tavarakorissa sekä toimiva ja kestävä kauppakassinakin. Kooltaan siis vähän isompi, kuin tavalliset mainoskangaskassit. Mutta se Lidlin logo. Asialle oli tehtävä jotain.

Tästä ei nyt ole ennen-ja-jälkeen-kuvista sitä ennen-osiota, mutta osaatte kuvitella varmaan miltä iso Lidlin merkki kassissa näytti.

img_0271_0.jpg

Koska ompeluun – ja varsinkaan suunnitteluun – ei ollut aikaa, täytyi hommiin ryhtyä miettimättä. Kaapin kangaspinosta valitsin päällimmäiset kukkakuosiset kankaat, koska kukkia täytyi kesäkassiin saada.

img_0272.jpg

Kuvioksi halusin myös jotain söpöä, ja jostain syystä usein söpöjä asioita miettiessä mieleen tulee pupu. Siispä hahmottelin nopeasti pupukuvion suoraan kankaalle, ilman mitään kaavoja tai suunnitelmia. Ompelussa en myöskään käyttänyt mitään liimakankaita tai muita luultavasti välttämättömiä välineitä, vaan suoraan vaan siksakkasin pupun taustakankaaseen. Varmaan kaikkien applikoinnin(?) sääntöjen vastaisesti siis. Enkä edes tiedä oikeita termejä. Älkää siis missään tapauksessa ottako mitään ohjeita näistä mun tekemisistä.

Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Lild peittyi söpöilyn alle ja kevätkassi on keikkunut mukana lähes joka päivä.

img_0274.jpg

 

Kauneus DIY

Eläinmuseossa

Yhtenä Isin isyyslomapäivänä piti olla vesisadetta koko päivä. Ei ollutkaan, vaan hellettä, mutta koska olimme vesisateen pelossa puhuneet Kookokselle Eläinmuseoon menosta, oli suunnitelma toteutettava. Oikealta nimeltäänhän se on siis Helsingin luonnontieteellinen museo. Tosi mielenkiintoinen aikuiselle ja elämys leikki-ikäiselle. Ja kyllä pienet, vielä vauvoiksi lukeutuvat, pallerotkin jaksoivat istua rattaissa ja ihmetellä eläimiä. Suosittelemme!

Tällä kertaa emme ehtineet lukea juuri mitään tietoa mistään näyttelyistä, vaikka varmasti olisi ollut hurjan mielenkiintoista. Tällä kokoonpanolla vaan näyttelyn kiertäminen oli varsin vauhdikasta. Erityisesti Elämän historia -näyttelyssä kävisin mielelläni vielä joskus vähän rauhallisemmissa tunnelmissa. Dinosaurusten luurangot eivät vielä tehneet syvempää vaikutusta kaksivuotiaaseen, mutta me aikuiset olimme aika innoissamme tästä osastosta.

img_0545.jpg

 

Kookos pelkää kaikkia eläimiä, jos niiden kanssa pääsee joutuu läheisempään kontaktiin. Teoriassa kaikki eläimet ovat ihania, ja ”Kookoksen kavereita”, mutta sitten tositilanteessa alkaa aina jännittää ja pitää päästä syliin. Samassa sisätilassa vaikkapa koiran kanssa on ihan mahdotonta olla. Siispä ennen Eläinmuseoon menoa varmisteltiin monta kertaa ”Ei ne eläimet pääse sieltä pois? Ne on aitauksessa? Ei ne tule minun luo?” Selitettiin parhaamme mukaan, että eläimet eivät ole oikeita, vaan niin kuin, no, nukkeja tai patsaita. Ne eivät liiku eivätkä ole eläviä. Ja lasikin on vielä välissä, kaiken varalta.

Melko nopeasti Kookos kyllä huomasi eläinten elottomuuden ja säntäili tutkimaan jännittäviä näyttelyitä.

img_0526.jpg

”Mikä toi on? Mikä eläin toi on? Mitä toi eläin tossa tekee? Mikä sen vielessä on, toi?”

img_0503.jpg

”Toi tiikeli minua vähäsen pelottaa.”

img_0510.jpg

”Toi leijona tota seeplaa halaa.”

 

Uusi Lily vaatii vielä totuttelua ja oma blogi muokkaamista. Pahoittelen, jos täällä on jotain outouksia. Mutta kivaltahan tämä alkaa näyttää ja yritän saada omankin palstan näyttämään paremmalta. Esimerkiksi bannerin vaihtaminen on ollut mielessä jo jonkin aikaa, mutta tämä yleinen muutos saattaisi saada vähän potkua näihin suunnitelmiin.

 

Suhteet Ystävät ja perhe Suosittelen