Pieniä peittoja

Esikoista odottaessani neuloin tulevalle vauvalle peiton. Siitä tuli oikein pehmeä ja mukava, ja jaksoin kirjoneuloa oikein kuvioita ja kaikkea pieniin ruutuihin. Peitto olikin paljon käytössä vauva-aikana. Kookos köllötteli sen päällä lattialla ja sylissä peittoon kietoutuneena.

Kun sain tietää että meille tulee toinen vauva, alkoivat peittosuunnitelmat raksuttaa päässäni. Mietin minkälaisesta langasta kesävauvan peitto kannattaisi neuloa ja minkä värisen tällä kertaa tekisin.

Kun ensimmäisessä ultrassa selvisi, että tulokkaita onkin kaksi kerralla, yksi ensimmäisistä paniikkiajatuksista oli, että en ehdi millään neuloa kahta peittoa! Miehellä ehti tuossa muutamassa minuutissa pyöriä päässä auton vaihto, asunnon vaihto, kaupungin vaihto lähemmäs isovanhempia. Millään näistä ei lopulta ollut kiire, eikä asuntoa tai kaupunkia ehkä tarvitsekaan vaihtaa. Ja mikä parasta, olen ehtinyt neuloa kaksi peittoa! Ehkä tästä sittenkin siis selvitään.

Kookoksen peitossa on kuvioita, syntymävuosi ja kaikkea. Se on tehty syysvauvalle pehmeästä alpakkalangasta ja kuviona on tilkkutäkkimäisesti ruutuja. Joka toinen ruutu on helmineuletta ja joka toinen sileää tai satunnaisesti sileän ruudun tilalla palmikkoruutu. Ja osassa sileitä ruutuja niitä kuvioita.

 

Pienten peitoista toinen on samaa tyyliä kuin ensimmäinen, eli ruutuina helmineuletta, sileää ja palmikoita. Kuvioita en tähän tehnyt, ainakaan vielä. Nehän voi kirjoa sitten myöhemminkin. Toisessa piti jo vähän oikaista, että varmasti ehtii, ja se on ihan vaan raidallista ainaoikeinneuletta. Kesävauvojen peitot on Novitan Tennessee -lankaa, joka on ihanan sileää merseroitua puuvillaa.