Sain taas kaiken
Isin isyyslomalla uskaltauduttiin koko porukalla pitkälle automatkalle pohjoiseen.
Matkat menivät uskomattoman hyvin. Tytöt nukkuivat pitkiä unia, söivät ja joivat maitoa vauhdissa, ja Kookos jaksoi hienosti matkustaa ja jutella omia juttujaan. Tietenkin hänkin nukkui pitkät päiväunet vauhdissa ja evästä (maissinaksuja, rusinoita, keksejä, hedelmiä, maitoa, leipää…) piti tarjoilla säännöllisin väliajoin. Odotuksissa oli kyllä paljon piinaavammat ajokilometrit, mutta hienosti kaikki jaksoivat.
Se mihin otsikko viittaa, on taas kiitollisuus siitä, että olen saanut ihan kaiken mitä olen halunnut. Nuoruuteeni, opiskeluun ja aikaan ennen lapsia, on kuulunut suuresti rakas harrastukseni lumilautailu. Erityisesti opiskeluvuosina se on kuulunut nimenomaan Ylläksen maisemiin. Sitten Helsinkiin muutettuani ja työelämään siirryttyäni se on luonnollisesti jäänyt vähemmälle. Raskaana ollessani jätin tietenkin kokonaan menemättä rinteeseen, vaikka Lapissa käytiinkin.
Lapset hoitoon ja kotiäiti laudalle.
Nyt kun taas pääsin laudan päälle ja lapset olivat hyvässä hoidossa isovanhempien kanssa retkeilemässä, tuli hyvä tunne siitä, että saan sittenkin ihan kaiken. Minulla on ihanat lapset, eikä sen takia ole tarvinnut luopua tästäkään. Toki laskeminen on vähentynyt, enkä enää odota joka päivä seuraavaa reissua, mutta tämä on hyvä näin. Olen täysin tyytyväinen tilanteeseen.
Innolla odotan myös aikaa, jolloin saan lapset mukaan rinteeseen! Kookos harjoitteli jo ladulla laskemista hyvin ahkerasti, joten ei varmaan tarvitse kauaa odottaa laskukaveria.
”Pooois aaaltaaa! Kookoos tuleeee!”
Loma oli kaikin puolin ihana ja rentouttava, vaikka Untuvan yöunia vähän vieraissa paikoissa yöpyminen häiritsi. Kotiin tultuamme normaali rytmi löytyi yllättävän helposti ja tuntuu taas mukavalta tämä rauhallinen kotiarki pikkuisten kanssa.
Pikkuiset eivät tosin enää ole niin pikkuisia kuin reissuun lähtiessämme. Molemmat liikkuvat nyt nopeasti ryömimällä ja saattavat välillä ottaa pari konttausaskeltakin. Untuva nousee jo tukea vasten seisomaan ja Höyhenkin seisoo jos hänet asettaa seisomaan.
Kookos on nyt oppinut erottamaan siskot toisistaan ja tietää kumpi on kumpi, vaikka tulisi yksi kerrallaan paikalle. Kaikki tutut aikuisetkaan eivät aina erota, varsinkaan jos paikalla on vain yksi.