Uraäiti

Niin, minusta on tullut uraäiti. No ei nyt sentään. Mutta menin töihin! Kyllä, Ananas & Kookos -yhtälö on muuttunut vähän irrallisemmaksi. Kookos viettää päivät toistaiseksi isin kanssa kotona ja Ananas omassa työssään, irrallaan perheestä.

Päällimmäinen olotila työn alkamisen suhteen on KIIRE! Työtä on ihan älyttömästi varsinkin näin alkuun. Ennen kuin minulla oli lasta, tein rauhassa pitkiä työpäiviä ja lähdin kotiin kun olin valmis. Nyt on kiire tehdä työt nopeasti, että pääsen kotiin perheen luo. Sitten kotona on kiire tehdä töitä pikaisesti, että ehdin touhuta lapsen kanssa ennen nukkumaanmenoaikaa. Sitten on kiire nukuttaa lapsi, jotta ehtisin tehdä töitä. Ja kiire tehdä ne työt, että pääsen pian itse nukkumaan. Huh.

Mutta en valita, tämä oli oma valinta ja kyllä minä vaan kaikesta huolimatta pidän työstäni. Työn rooli elämässäni on vaan jäänyt vähän pienemmäksi.

Kyllä se työtahti helpottaa, kun alkuhässäkästä päästään. Voisin myös opetella olemaan oikeasti siellä töissä ja antaa isin hoitaa hommansa kotona. Yhtenä aamuna ennen töihin lähtöä laitoin valmiiksi pinoon vaatteet Kookosta varten. Sitten töihin päästyäni lähetin isille viestin, jossa neuvoin missä lapsen välikausihaalari sijaitsee, ja että se kannattaisi pukea päälle, kun onkin yllättävän kylmä. Tunnin päästä lähetin viestin, että ei enää olekaan niin kylmä, ei sitä haalaria ehkä kannatakaan pukea. Ihan kuin se ei itse osaisi!

Tämän kaiken oli nyt vaan tarkoitus selitellä hiljaiseloa Lilyssä.

En vaan tajua kuka ehtii kirjoittaa blogia ikinä? Ei ainakaan työssä käyvä äiti. Miten te teette sen?

 

(kuva www.plan.fi)