Inspiroivaa ja hyvänpuoleista uutta 2017:sta! Nyt seuraa muutamia sekalaisia anekdootteja täältä kuoppavuorten juurelta. Töissä raatamisen (kyllä, liihottelu on ehtinyt vaihtua raatamiseen) lisäksi elämässä on ollut hiven muutakin hauskaa sisältöä, sillä meillä ehti asua muutaman päivän pussioravavauva nimeltä Simo-Vertti, eli Simppa, eli Simppaliini ja niin edelleen. Hän oli käyskennellyt keskellä autotietä ja kipittänyt huushollimme kolmannen finskin jalkaa pitkin olkapäälle, eikä suostunut enää palaamaan takaisin puuhun. Niinpä Simppa asusti meillä olkapäillä, pyykkikorissa, Adidaksen fleecepaidassa ja sauvasekoitinpahvilaatikossa, kunnes eläinlääkäri palasi joululomilta ja veimme Simpan hänelle osaaviin käsiin.

Kuvakreditit finskille ja mainittakoon, että tuo oranssi on pullonkorkki – niin pieni Simppa on.

Simppa nautti erityisesti omenasta, banaanista ja puunlehdistä, mutta olisi varmasti pidemmän päälle ikävystynyt ja kenties jopa kuollut hoivassamme. Eläinlääkäristä kertoivat, että palauttavat Simpan aikanaan takaisin löytöpaikkaan eli kotikadulle, joten kenties törmäämme joskus puutarhassamme 50 kertaa kookkaampaan pussioravaherraan. Oikeastaan olisi parempi, jos emme törmäisi, sillä täysikasvuinen oravapussi on aika viimaisen näköinen otus!

Jouluista ja muista sellaisista ei ole mitään hirveän jännittävää kerrottavaa, aattona taisin tehdä 10 tuntia töitä ja joulupäivänä noin 13. Ensin maakaroin fine dining -ravintolassa, en kämmännyt kertaakaan, sitten lyhyen tauon jälkeen paahdin omassa ”konttorissa” yömyöhään ja vasta 27. päivä sai sitä joulurauhaa. Nukuin puolitoista kertaa kellon ympäri ja kävin vähän rypemässä vesiputouksilla. Jatkuva kiire, kuumuus ja juokseminen on ollut sen verran rankkaa, että paino on pudonnut kolme kiloa ja mikäs sen hauskempaa nyt kuin yrittää laiduntaa ne takaisin! Aivan helposti tulee joka työvuorossa 10-30 kilometriä neppailtua ja siihen päälle vielä kaikki muu. Ei varsinaisesti tarvitse enää erikseen lähteä kävelemään. Kuntosalille riittää pari visiittiä viikossa mainiosti.

Rankkuudesta huolimatta töissä on välillä hyvinkin hauskaa, kun muistaa vain pitää oikeanlaisen asenteen. Välillä on saanut vatsalihasharjoitustakin, kun katsoo työkaverimme O-miehen shakiratanssia ja kuuntelee puolikorvalla kokkipoikien elämänfilosofioita. Mikään ei ole hirveän organisoitua ja usein minun pitäisi olla neljässä paikassa yhtä aikaa, mutta silti kaikki aina lutviutuu, eikä omakaan henki lähde, kunhan vain muistaa nukkua 9-15 tuntia yössä. Kummasti tässä karttuu stressinhallintakyky!

Uusi vuosi vaihtui pol brutia työkavereiden ja asiakkaiden kanssa juoden ja Sydneyn ilotulituksia telkkarista ihmetellen. Nyt on vapaa ja hemmottelen itseäni tällä kirjaston wifillä. Eilen kävimme katsomassa Passengersin elokuvateatterissa ja koska tiistaisin leffaliput eivät maksa juuri mitään, sijoitimme ylimääräiset pennoset taksikyytiin kotiin, koska oli korkeintaan kymmenen astetta lämmintä ja satoi sieltä esteristä. Täällä on muuten aika kallista kaikki, mutta taksit vain puolet Suomen hinnoista.

Suomesta puheenollen, ihmettelin Facebookissani mielestäni sangen erikoista ilmiötä. Töissä palvelin kahtena päivänä kolmen hengen suomalaisryhmää ja ensimmäisellä kerralla menin morjestamaan heitä suomeksi, koska olin hetkeä aiemmin kuullut heidän puhuvan keskenään suomea. Vastaanotto oli hämmentävä, sillä kaikki kolme toljottivat minua kuin mitäkin alienia ja leikkivät etteivät ymmärrä. Kohtaamisemme jälkeen tunsin koko loppuillan ryhmän katseet selässäni. Muutamaa päivää myöhemmin he ”joutuivat” taas kanssani tekemisiin ja päätin puhua englantia ja sain vastaukseksi epämääräistä mutinaa rallienglannilla.

Erityisen huvittavaa tästä tekee se, että espanjaa äidinkielenään puhuvat asioivat kanssani mielellään espanjaksi, vaikka kielitaitoni on tottakai hieman ”rallitasoa” (vaikkakin sujuvaa) ja puhun esimerkiksi meksikolaisten korvaan todella hassunkuuloista argentiinalais-suomitankeroepsanjaa. Tämä ei yleensä haittaa ketään. Keskisuomalainen murre ei kuitenkaan kelpaa yksinkertaiseen asiointiin suomalaisten kanssa. Facebookin keskusteluni mukaan tällainen käytös on yleistä ja hieman kärjistetysti ”toisen suomalaisen tapaaminen ulkomailla pilaa koko loman”. 😀