Kello on jo paljon, palovammojen ja hukkumiskuolemien aste matala ja onnellisuuskerroin korkea! Oli ihan mielettömän mukava päivä Waihekella, aurinko möllötti täydeltä taivaalta ja vesi oli sitä kuuluisaa linnunmaitoa. Hurautin ensin pyörällä ennätysajassa keskustaan ja sieltä lautalla saarelle. Suosittelen Bookme-sivustoa ja Go Exploren lauttoja, saa edullisemmin kuin suoraan satamasta! Pyörän sai ottaa veloituksetta kyytiin. Matka kesti vain 35 minuuttia ja stoppi tehtiin Rangitotolla, tulivuorisaari tuossa puolivälissä, jossa aion myös piipahtaa tässä joku päivä. Tapasin skottitytön ja vuokrattiin kajakit ja vedettiin niillä 1,5 tuntia, vaikka tunniksi me ne vain vuokrattiin. Onneksi täällä ei kaikki ole niin justiinsa! Joku albatrossi lensi melkein mun naamaan, se oli päivän paras luontohetki.

Tällaisissa maisemissa uitiin aallokossa, mua jännitti enemmän kuin niitä kolmevuotiaita jotka sukelsi aaltojen alle uv-suojapuvuissaan… Ei taida tästä tytöstä tulla ikinä surffaria. Polvenkorkuinen vesi riitti oikein hyvin. Oli todella lämmintä!

7 tuntia maissa hujahti nopeasti, yritän mennä tuonne uudestaan vaikkapa yöksi, koska skottileidi asuu siellä ja voisin kuvitella, että olisi ihan mukava istuskella iltaa noissa maisemissa. Nyt oli kuitenkin palattava illalla kaupunkiin, mutta koska sosialisoitumis-mode oli päällä, menin vielä toisen uuden naaman kanssa istuskelemaan terassille ja todettuani ettei se ollut kirvesmurhaajahenkinen, myös pienelle ilta-ajelulle ympäri Mission Bayta, ja sen jälkeen tietenkin mun omalle kuutamoajelulle pyörän selässä että pääsin kotiin. Nyt meidän isäukko miettii siellä että MILLAISELLA AUTOLLA. En tiiä, neljä pyörää, musta ja hirveän matala lattia! Selvitän asian, hehe. (Fun fact: bensa maksaa täällä jotain 1,2e litra, Eteläsaarella enemmän.)

Nyt menen huuhtomaan suolaveden tukasta ja sanon kiitos universumille tällaisista vapaapäivistä. Auckland näytti taas hyviä puoliaan, on täällä paljon hyvää vaikka välillä vähän negatiiviseen sävyyn ehkä saatankin kommentoida. Taidan olla eniten leipääntynyt mun työpaikkaan, tilanne olisi eri jossakin tuollaisessa luomukahvilassa, missä syötiin tänään lounasta. Mutta siitä huolimatta menen ihan mielelläni huomenna takaisin, sielläkin on paljon hyvää ja en nyt jaksa yhtään keskittyä negatiivisiin asioihin. Sellaisella ”wake up with the thought that something wonderful is about to happen” -asenteella. Joo, semmosella!