Waitomon kiiltomatoluola ja pian pako etelään

Olen unohtanut painaa ”julkaise”-nappulaa, no parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nämä on maanantailta!:

Kiivimaassa vietetään tänään Labour Dayta eli vappua, itse heräsin juhlimaan sitä pyykinpesun merkeissä, sillä kohta se on menoa! Ensi maanantaina tähän aikaan ihmettelen jo Queenstownin vuoria ja toivon mukaan olen edes hieman perillä seuraavasta peliliikkeestä. Varasin hostellin kahdelle ekalle yölle ja sen jälkeen on tarkoituksena aloittaa kiertely. Respan henkilökunta osaa varmasti vinkata minne suunnata ensimmäisenä! Matkaseura on edelleen aika avoinna, mutta löysin Aucklandin kaduilta belgialaisen, joka haluaa samoille suunnille jossakin välissä vuottaan ja tuumasi, että miksipä ei lähtisi mun kanssa. Ylihuomenna juonin sen kanssa lisää, haluaisi kuulemma ostaa tuolla etelässä auton ja minä nimenomaan en halua, joten just hyvä, maksan mielelläni kuluja.

Olen yrittänyt turvata selustaani kesää ja Aucklandiin paluuta varten, mutta järkevän hintaisen huoneen löytäminen järkevältä sijainnilta ei todellakaan ole helppo tehtävä. Hätävarasuunnitelmana on mennä joulukuun ajaksi eräänlaiseen asuntolaan, jossa pienin koirankoppihuone maksaa $185 eli noin 112e viikossa, ja siellä asuessa sitten metsästää kunnollisempaa kotia. Tuolla asuntolassa minimiaika on kuukausi ja se sijaitsee 600 metrin päässä mun työpaikasta, joten siinä mielessä kätevä. Hostellit on joulukuussa varmasti aivan täynnä ja alkaen noin $30 yöltä, joten asuntola lienee vähiten huono vaihtoehto. Saa nähdä!

Eilen vietin piiitkän päivän chileläis-meksikolaisessa seurassa yhteensä kuuden tunnin ajelun roadtripillä Waitomon kiiltomatoluoliin. Kyllä, kiiltomatoluoliin! Siellä ei saanut kuvata ja paikkaa on vähän vaikea kuvailla, joten video puhukoon puolestaan:

Meillä oli todella ankea opas ja pääsylippu $49 on naurettavan kallis kierroksen pituuteen nähden, mutta olihan se sellainen kerran elämässä -tyyppinen retki! Mentiin lopuksi veneellä pimeässä luolassa ja (sadat?)tuhannet valomatoset katossa näyttivät tähtitaivaan ja saunaledilamppujen sekoitukselta. Osasinpa kuvailla maagisesti taas… No mutta, menkää kaikki sinne kun ei ole matka eikä mikään. 😀 Nämä toukat kasvattavat kuulemma mahastaan tuollaista rihmaa, joihin niiden peräpäästä loistava valo houkuttelee kärpäsiä ja muita ötököitä. Öttiäiset jää rihmaan kiinni ja toukka ystävällisesti kerii ne ylös ja syö suihinsa. Sitten kun on herkuteltu tarpeeksi, toukat muuttavat muotoaan ja lähtevät lentoon ainoana missionaan laskea munia. Sen jälkeen joutaakin kuolla, koska lentokykyisillä ei ole kuulemma suuta ollenkaan, joten nälkäkuolema koittaa. Kyllä luonto on julma.

Oli mukavaa päästä pienelle tripille ja mölöttää espanjaa. Hämmästyttävän hyvin pysyin perillä keskusteluissa, etenkin Meksikon espanja on ilahduttavan selkeää ja helppotajuista. Chilen murre sen sijaan ei, mutta ehkä eilen oli joku mielenhäiriö, kun ymmärsin ainakin 80% vitseistäkin, joista 100% oli aika brutaaleja. 😀 Yöllä kotiin palatessa olin kuitenkin aivan uupumuksesta kuollut kaikesta pälpätyksestä ja uusista kokemuksista, sekä kolmen vuorokauden aikana kertyneistä univeloista, että tänään on ollut onnellista nukkua pitkään ja olla puhumatta kellekään.

 

 

Hyvinvointi Mieli Matkat

Työkuulumisia

Tässä tarinat viime perjantailta, nukahdin ennen kuin ehdin julkaista ne. Kerrankos sitä!

Tulin sanomaan muutamia sanasia, ennen kuin on aika yrittää sammua – huomenna herätys klo 5 ja 6.45 olen jo työn touhussa! Oikeasti pitäisi olla vähän aikaisemmin, mutta saa poikkeusluvalla mennä vähän myöhemmin, koska busseja ei mene aikaisemmin ja herääminen neljän jälkeen pyöräilyä varten on  yksinkertaisesti mahdotonta. Aamu sarastaa kuuden maissa vasta. Erilaiset linnut pitää aamulla sellaista ilometakkaa, että vastaavaa olen kuullut vain Perun sademetsissä Machu Picchulle kömpiessäni. Ja nyt ollaan kuitenkin kaupunkiolosuhteissa. ”Kreisiä”.

20151012_162626.jpg

(Innostun aika paljon kukkivista puista. 😀 Nämä oli Newmarketissa!)

Millaista lystiä siis on työskennellä hotelliravintolassa? Kolmen lyhyen työvuoron pituisella kokemuksella sanoisin, että ihan ok! Aamulla laitetaan esille aamiainen ja hoidetaan sitä kymmeneen asti. Kokoustiloja on kolme kappaletta kolmessa eri kerroksessa, joten niihin tehdään kahvituksia ja muita, välillä on lounasbuffettia ryhmille ja lounasasiakkaat kadulta, sekä toki itse hotellin asiakkaat. Aamiaista on kahta eri hintaista, joten ne pitää bongata koneelle mielellään oikein kaikin puolin. Kuulemma alle 50 hengen aamiaiset pitää handlata yksin, mutta jos on yli 50, on ihan luvallista hälyttää joku avuksi siivouksen puolelta auttamaan keittiön puolella, tai jos tilanne on osattu hienosti ennakoida, niin ehkä jopa saada työkaveri samaan vuoroon. Alkoholia saa kuulemma myydä mihin kellon aikaan tahansa, ja kuulemma meidän toimenkuvaan kuuluu myös jälkiruokien teko.

Aluksi en ymmärtänyt miksi henkilökohta suhtautuu nihkeästi kiinalaisryhmiin, nyt ymmärrän… Heillä on tapana tehdä ihan hirveä sotku ruokaillessaan, esimerkiksi kananmunat on kiva kuoria pitkin pöytiä, lattioita ja tuoleja lautasen tai lautasliinan sijaan. Jos joku tietää syyn tähän, kommenttiboksi on auki. Muuten ainakin osa heistä osoittaa jonkinlaista huomaavaisuutta pinoamalla lautasia yhteen (mikä ei auta, koska välissä on puoli kiloa ruokaa ja ne täytyy kuitenkin pinota uudelleen, mutta ajatus on tärkein), jotta ne olisi helpompi kerätä, joten tämä munakeissi hämmentää mua kovasti. 😀

Iltavuorossa olen ollut vasta yhden puolikkaan, eilen. Pääsen kommentoimaan sen kulkua paremmin vähän myöhemmin, mutta ainakaan aika ei tule pitkäksi. Jalat huusi sitä kuuluisaa Hoosiannaa, sillä seisoin pääosan torstaisesta työvuorosta kaupalla ja sen jälkeen köpöttelin ravintolaan iltavuoronpuolikkaaseen, yhteensä työtuntisaldo oli kymmenkunta. Keskiviikkona olin maksuttomassa personal raineri -tapaamisessa, ja siinä maastavetoja ja kaikenmaailman hack-kyykkyjä testaillessa sain koivet niin jumiin, että vielä tänäänkin on ollut hankala mennä kyykkyyn. Tehokas tapaaminen! Sain kokeilukerran ryhmäliikuntatunnille, ”ruotsalaiseen saunaan” ja tuon pt-tapaamisen. Humoristisia elementtejä ilmassa, en ajatellut liittyä tähän sadan euron pintaan kuussa maksavaan kuntokeskukseen, mutta kiitos kuitenkin näistä lahjuksista! Eteläsaaren retken jälkeen kahlitsen itseni johonkin peruskuntosaliin ja jumppaan menemään hyvällä mielellä, nyt kun tuo karju tarkisti, että tekniikkani on ok.

How is my work in the hotel restaurant? Nod bad, busy as (I find this Kiwi saying ”sweet as”, ”good as” funny as), but the shifts seem to go fast. Someone please tell my why the Chinese people make a big mess when eating? What’s the cultural reason behind this? 

 

Työ ja raha Raha Työ