Noniin! Tässä sitä ollaan taas, turvallisesti työelämässä. Mun ensimmäisen testivuoron keskiviikkona piti olla ”pari tuntia”, minkä vuoksi en ottanut eväitä tai mitään. Päivä venyi kuitenkin yhdeksään tuntiin ja siinä suunnilleen pyörtymisen rajamailla oli hirveän kiva opetella uutta käyttöjärjestelmää. Bossi antoi mulle kuitenkin sipsejä ja riisikakkuja, niiden voimalla menin ja oikein hyvin ilmeisesti, sillä olen nyt työllistynyt. Vähän väliä tulee kyseisen paikan sähköpostiin työhakemuksia ja myös paikan päällä itse resortissa ramppaa reissaajia työnhaussa, mutta setä oli sitä mieltä, että minä olen paras. Olen tilanteestani oikeasti aika onnellinen, koska täällä Broomessa on satoja reissaajia työmetsällä ja nappasin omani vain kahden päivän hakemisen jälkeen.

Varsinkin ensimmäiset pari päivää se kyllä yritti kuumotella aika tavalla ja sanoisin, että perehdyttämistyyli oli aika hyökkäävä. Osaatko tehdä sitä ja osaatko tehdä tätä. Olenko ikinä kuullut Expediasta, tai onko mulla ylipäänsä mitään käsitystä miten se toimii. Aivan aluksi kuulin kymmenen minuutin puheen, kuinka hän etsii ”pyöreää puuttuvaa palaa” ja jos pala on suorakulmainen, se ei mitenkään sovi pyöreää aukkoon. Ilmeisesti minä olen pyöreä, niin sain jäädä. 😀 Osa kuumottelusta taitaa olla kuitenkin vain huumoria!

Eilen sain istua toimistossa koko päivän ja lähteä viikonlopun viettoon jo puoli neljältä. Tämä taitaa olla ihan ensimmäinen kerta elämässä, että on palkallinen päivätyö maanantaista perjantaihin! Siivoaminen on juuri niin ”ihanaa” kuin ajattelinkin, mutta otan sen liikunnan kannalta. Henkilökunta on aivan minimissä: vain omistaja, siivooja, puutarhuri ja minä, sekä lisäksi yksi satunnainen siivooja. Huoneistoja on 32, joten joudun mopin varteen aina silloin kun siivouksessa on kiire ja muuna aikoina saan siis nakuttaa vastaanotossa. Onneksi pääsiivousihminen on mukava uusiseelantilainen täti ja meistä tuli heti kamuja, kun ylistin kotimaataan maasta taivaisiin. Alan tästä lähtien pedata omankin sängyn hotellityyliin.

Semmosta! Palkka on sama kuin Katoombassakin, mutta tästä työsuhteesta ei kerry lomia, sillä olen casual, enkä full time. Ihan sama, ei niistä lomarahoista jäänyt verojen jälkeen paljon mitään käteen. Katoombassa kuitenkin tein pelkkää iltavuoroa ja aina kaikki viikonloput, pyhät jne, joten tämä uusi työ on siinä mielessä paljon parempi. Sama palkka, mutta jää aikaa elämiseen kuin normaaleilla ihmisillä. Tippejä ei tietenkään kerry ja sosiaalinen aspekti puuttuu, mutta vastaanottohommat on ehdottomasti mukavaa vaihtelua ja tavallaan parempaa työkokemusta kuin ravintola-ala, sillä sille en haluaisi työllistyä rakkaassa kotimaassani. Onneksi sosiaalista aspektia saa aivan riittävästi kotona hostellissa – olen nyt päässyt oikeaan mielentilaan ja itse asiassa on oikein mukavaa, että aina on seuraa. En ole ihan varma vielä millaisiksi työviikot muodostuu, mutta toivottavasti saan 30-40 viikkotuntia. Nautin mun viiden kilometrin aamupyöräilystä, jolloin ehdin bongailla wallabeja, kotkia ja liskoja, sekä talon tarjoamista Kitkateista (ilmaista suklaata ei lasketa) aamupäivän kahvitauolla.

Kirjasto pistää kohta ovensa kiinni, joten palaamisiin!