Uusia ikkunoita

Hei blogi, long time no see!

Ikkunoita Helsingin Punavuoressa

Lähestyvä kevät ja uusi kamera. Siinäpä pari asiaa, jotka tönivät meikäläistä taas näppiksen ääreen blogia kirjoittamaan. Vuosi tässä ehtikin jo viimeisimmästä tekstistä vierähtää, ja voi mikä vuosi siihen väliin onkin mahtunut! Konkreettisin muutos lienee tämän näppiksen siirtyminen 800km kohti etelää; uudet työkuviot veivät tämän pienen perheen kesäkuussa Helsinkiin.

Helsinki on kohdellut meitä hyvin, ja kotiutuminen tapahtui ensimmäisten kesäisten kuherruskuukausien jälkeen kuin huomaamatta. Vaikka ajoittain ikävä omaa perhettä, hiihtolatuja, oikeasti lumista talvea ja hiljaista pikkukaupunkia kohtaan iskeekin, huomaan kuitenkin viihtyväni täällä päivä päivältä paremmin. Ystäväpiirillä on tähän toki iso merkitys, mutta pöllömpää ei ole sekään, että täältä löytyi innostava työ, huikea uusi harrastus ja harrastusporukka sekä juuri meille sopiva koti. Sitä paitsi onhan Helsingissä tällaisille kolmenkympin kieppeillä keikkuville tyypeille aika mukavat oltavat noin muutenkin. 🙂

Sinne huikean uuden harrastuksen (joka on muuten cheertanssi!) pariin aion seuraavaksi kiiruhtaa, mutta yritetäänpä aktivoitua taas tämän toisenkin harrastuksen saralla. Puolisoni meni heikkona hetkenä lupautumaan meikäläisen viralliseksi kuvausassariksi, joten toivottavasti valokuvapuoltakin on taas hiukan enemmän kerrottavaa. 😉 Ekana blogipaluurastina olkoon siis se, että opettelen taas kantamaan kameraa mukana menossa. Roikkukaahan mukana ja katsokaa kuinka yrityksen käy!

Anna

Suhteet Oma elämä

Ihan pasta viikonloppu

P1010914.JPG

Rakastan pastaa, siis ihan todella intohimoisesti. Pasta olisi takuuvarmasti valintani viimeiseksi ateriakseni, ja hyvin usein sitä tulee ravintolassakin syötyä. Tänä viikonloppuna innostuimme pitkästä aikaa veivaamaan omat pastat koneella, ja hyväähän siitä tuli! Perjantaina kokeilimme ensimmäistä kertaa koskaan tehdä ravioleja ja tortellineja. Täytetyt pastat syntyivät yllättävän näppärästi, mutta ulkonäössä olisi vielä hiottavaa. Täytteitähän voi varioida mielensä mukaan miten vain, meidän versioon tuli ricottaa, parmankinkkua, aurinkokuivattua tomaattia ja basilikaa.

P1010935.JPG

​Tänään herkuttelimme puolestaan kirsikkatomaatti-parmankinkkutagliatellellä. Pasta syntyi jälleen omasta koneesta ja kastike omasta päästä. 🙂 Mies on meidän taloudessa kunnostautunut tuohon pastantekopuoleen, ja itse hoidan kastikkeet. Pastan resepti oli yksinkertaisuudessaan kuulemma 1kg durumvehnäjauhoja ja 10 munaa, tosin meidän kahden hengen annokseen tuo määrä oli pienennetty noin viidesosaan. Tässäpä vielä kastikkeen resepti ylös kirjoitettuna, jättämällä kinkun pois tästä saa ihan oivan kasvisversionkin.

​Kirsikkatomaatti-parmankinkkutagliatelle (kahdelle)

  • N. 200g tagliatelleä (itse tehtynä tai paketista)
  • 1 rasia kirsikkatomaatteja
  • 120g ilmakuivattua kinkkua
  • 50g voita
  • 2kpl valkosipulinkynttä
  • ½ sitruuna
  • Loraus valkoviiniä
  • Pinjansiemeniä
  • Suolaa, pippuria
  • Tarjoiluun parmesaania

​Hienonna valkosipulinkynnet ja raasta puolikkaan sitruunan kuori. Sulata voi pannulla, lisää valkosipuli ja sitruunankuori ja kuullota hiljalleen kunnes valkosipuli on hieman paahtunut. Lisää pannuun puolikkaan sitruunan mehu ja valkoviini, anna porista miedolla lämmöllä. Lisää pannuun kirsikkatomaatit ja mausteet, anna kypsyä miedolla lämmöllä ja kääntele tomaatteja välillä kunnes pinta muuttuu hieman ryppyiseksi ja kuori alkaa halkeamaan.

Levitä ilmakuivatut kinkkuviipaleet leivinpaperin päälle uuniritilälle, paahda uunissa 125 asteessa kunnes kinkut ovat rapeita. Leikkaa paahdettu kinkku ohuiksi suikaleiksi. Paahda pinjansiemeniin vähän väriä kuivalla paistinpannulla.

Keitä pasta reilun suolaisessa vedessä al denteksi. Valuta kypsä pasta ja kaada se pannulle, sekoittele kastikkeen joukkoon. Annostele lautasille, ripottele päälle pinjansiemeniä ja kinkkua. Raasta päälle vielä parmesaania, ja nautiskele pasta hyvän valkoviinin kanssa.

P1010911.JPG

Meidän valkkarivalintamme oli tänään uusiseelantilainen riesling Kahurangi. Pullo on seisonut jo useamman tovin kaapissa odottelemassa sopivaa hetkeä, ja täytyy sanoa että tälle ruualle se kävi oikein mukavasti melko sitruksisten aromiensa ansiosta. Kaikki tähän mennessä maistamani uusiseelantilaiset viinit ovat olleet tosi hyviä (meidän hääpunkku oli mm. sieltä!), joten jatkossakin tulee varmaan käännyttyä tuon ainakin itselleni ennestään melko tuntemattoman viinimaan puoleen.

​Anna

 

Koti Ruoka ja juoma DIY