Elämäni kivet

Muistan, kuinka jo lapsena iloitsin siitä, jos satuin löytämään luonnosta kauniin värisen tai muotoisen kiven. Jos löysin sydämen muotoisen, niin se vasta oli jotain! Etenkin mummin ja ukin mökin rannasta löytyi mukavan värisiä pikkukiviä. Minulla on vanhempieni luona vieläkin rasiallinen jo vuosia sitten keräämiäni kiviä, ei niitä raaski poiskaan heittää.

Joskus ala-asteikäisenä muistan olleeni suurilla markkinoilla, joilla ensimmäistä kertaa näin kivien myyjän. Kuinka ihmeellisen värisiä ne olivatkaan, jotain, mitä en ollut ennen nähnyt. Halusin ostaa jonkun, ja miettiessä menikin sitten tovi jos toinenkin. Päädyin kuitenkin alla olevaan pyriittiin(?), joka on minulla vieläkin tallessa.

Siitä se sitten lähti, ja paluuta ei ole ollut. Korukivet vetävät puoleensa kuin magneetti, ja niiden takia odotankin aina tulevia markkinoita, jolloin on paras mahdollisuus törmätä kivimyyjiin. Myyjän asenteella on minusta minkä tahansa tuotteen kohdalla suuri merkitys. Jos naama on nyrpeä, ei tee mieli ostaa mitään. Asialleen omistautuneilta on paljon mukavampi ostaa.

Kokonaan kivestä tehdyt kaulakorut ovat suosikkejani. En pidä siitä, jos väleihin on laitettu jotain muovikilluttimia, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Ja onhan noita kaulakoruja kertynytkin ihan mukava kokoelma:

 

 

 

Alla olevan pikkupurkin taisin voittaa joskus yhden vakkarimyyjäni arvasta.

 

Tämän seuraavan kiven sain viikko sitten postissa tuliaisena ystävältäni, joka oli ollut häämatkalla lämpimässä :) Asian ei tarvitse olla kovin iso, että ilahdun!

Muun muassa nämä taas sain poikaystävältäni tuliaisena pohjoisesta. Tuon etualalla olevan kiven värit on aivan mahtavat.

Voisin viettää kivikojujen äärellä iäisyyksiä, ja olen varmaan viettänytkin. Myyjät ovat luultavasti miettineet, että onko tuo nyt päästään vialla, kun ei osaa päättää. Ja valinnanvaikeus onkin usein suuri! Mutta yleensä kun se oikea osuu kohdalle, sen tietää. Joskus se ei osu. Tätä akaattia valitsin myyjän avustuksella, kun en osannut, yllätys, päättää.

Seleniittisydän oli kaikessa valkoisuudessaan niin kaunis, etten voinut jättää sitä hankkimatta. Myyjän mukaan monet henkiset ihmiset hankkivat seleniittiä. Taustalla pehmeän lämpimän värin tuo suolakivilamppu, johon ei ole voinut muuta kuin ihastua. Samaten suolakivituikut ovat aivan mahtavia, kynttilän liekki näyttää niin elävältä.

 

Tämän onyx-rasian sain poikaystävältäni synttärilahjaksi. Hän on selvästi ymmärtänyt, mistä pidän (:

 

 

Ja mitäs muutakaan olisin rasian sisälle laittanut, kuin lisää kiviä! Ja yhden miljoonia vuosia vanhan ammoniittifossiilin.

 

 

Myös tälläiset rosoisemmat kivet viehättävät.

 

 

Mikä kivistä tekee vielä mielenkiintoisempia on se seikka, että niillä uskotaan olevan erilaisia parantavia voimia. Saattaa olla huuhaata, mutta monet siihen uskovat. Uskon, että niissä on tietynlaista hyvää energiaa ja värähtelyä. Ovathan ne muodostuneet aikojen saatossa ja kestäneet kovaa painetta.

Tunnustan, saatan olla addiktoitunut. Mutta toisaalta, joku kerää postimerkkejä ja joku posliininukkeja. Minä kerään kiviä.