Repoveden kansallispuisto

Ensimmäistä kertaa Repovedellä. En ollut koskaan ennen ollut vaeltamassa, enkä nukkunut yötä teltassa.

Lähdimme ystäväni kanssa liikkeelle Tervajärven sisäänkäynniltä, aikomuksenamme kiertää Kaakkurin kierros. Emme olleet saaneet käsiimme karttaa etukäteen, mutta ajattelimme opasteiden riittävän. Ensimmäinen virhe. Toinen oli se, ettemme olleet kirjoittaneet välietappeja ylös. Jos sen olisimme tehneet, olisimme ehkä osanneet tulkita opasteita oikein, jotka eivät olleetkaan niin yksiselitteisiä. Otimme kyllä kuvan isosta kartasta, mutta emmehän me sitä muistaneet enää kävelemään lähtemisen jälkeen.

Ihailimme maisemia koko matkan ajan. Mitä nyt piti tarkkailla, ettei astuisi käärmeiden päälle. Jo alkumatkasta sanoin, että toivottavasti täällä ei ole paljon käärmeitä, niin eikös kohta yksi makoillut kalliolla aurinkoa ottamassa. Sen jälkeen maisemien lisäksi katseemme oli myös tiukasti polun pinnassa puiden juurissa, jotka muistuttivat erehdyttävästi matelijoita.

Yhdessä vaiheessa kuulimme metsän uumenista jonkinlaista ulinaa tai ulvontaa. Äänen lähde ei selvinnyt, emmekä jääneet ottamaan selvää.

Pienestä purosta heijastui kauniita värejä.

Matkaevästä! Tässä paikassa meidän ei pitänyt ensimmäisenä päivänä käydä ollenkaan. Tämä selvisi meille vasta, kun tapasimme eräät naiset toisen kerran ja jäimme juttelemaan. Heiltä saimme kartan, josta selvisi, että olemme harhautuneet suunnittelemaltamme polulta jo melko alussa. Ajattelimme, että voiko tämä olla totta! Loppumatkan suunnistimme kartan avulla menestyksekkäästi eksymättä. Turhautumisen sijaan meitä oikeastaan vain nauratti.

Maasto oli välillä melko haastavaa, eikä eteneminen ollut kovin nopeaa.

Löysimme puunrungosta taidetta, tässäkin ilmiselvä lohikäärme.

Sammaleet ja jäkälät ovat aina kiehtoneet minua.

Perhosia liihotteli paljon, etenkin erilaisia sinisiipiä.



Illalla saavuimme Karhulahteen, jonne meidän oli määrä pystyttää telttamme. Siellä ei ollut ketään muita, joten meillä oli periaatteessa käytössämme yksityinen ranta. Teltankin saimme kasaan ilman suuria ponnisteluja. Yö oli hieman viileä, ja aamukuuden maissa heräsin hetkeksi lintujen lauluun. Kaakkurinkin kuulimme muutamaan otteeseen.



Toisena päivänä poikkesimme Mustalamminvuoren näkötornille, josta olikin melko hulppeat näkymät.


Käärmeiden, vaskitsojen ja perhosten lisäksi näimme melko ison sammakon. En ollutkaan pitkään aikaan nähnyt niin isoa yksilöä.

Tämä juurakko näytti kauempaa katsottuna mielestäni ihan seisovalta karhulta.




Riippusilta oli mielenkiintoinen kokemus, mutta enemmän ihastuin tähän itse vedettävään lossiin. Kerrassaan hauskaa!

Kaksi päivää ja noin 25 kilometriä myöhemmin olimme jälleen alkupisteessä. Uupuneina, mutta iloisina. Voittajafiilis. Tämä reissu oli ehdottomasti yksi kesän kohokohdista, ellei jopa se kohokohta. Suosittelen kaikille.