Voi hyvin

Lehtien lukeminen on yksi parhaista tietämistäni ”rentoutumismenetelmistä”. Enkä tarkoita tällä nyt iltapäivälehtiä, sillä niistä olo tulee nykyään lähinnä levottomaksi. Aikakauslehtiin sen sijaan voi syventyä tunniksi tai muutamaksi sohvan nurkkaan tai kirjaston tuolille.

Lehtiä olen lukenut ala-asteikäisestä asti. Luin silloin Lemmikki -lehden ohella myös hevosiin liittyviä lehtiä Villivarsaa ja Hevoshullua, vaikken ollut koskaan -enkä ole vieläkään- edes koskettanut hevosta. Nuortenlehdistä on jäänyt mieleen esimerkiksi SinäMinä ihanan riipaisevine rakkausnovelleineen. Äidin ja mummin Kodin Kuvalehdet ovat nekin kuuluneet lukemistoon jo noilta ajoilta asti.

Muistan kun joskus raskain sydämin päätin, että nyt loppui nuortenlehtien lukeminen. Mitäpä niiden tilalle keksisi? Tilasin muutama vuosi sitten yhden jakson Kauneus&Terveys -lehteä, joka olikin ihan hyvää luettavaa. Käyn sitäkin muiden lehtien lisäksi kirjastossa selailemassa ja luen parhaat jutut. Minusta kuitenkin tuntui, että siitä puuttuu jotain. Sisältö ei ollut aivan sitä, mitä hain.

Olin aika ajoin törmännyt Voi hyvin -lehteen, ja muutaman numeron luettuani tajusin siinä olevan lehden, jonka jutut kiinnostavat minua. Lehti on visuaalisesti hyvin kaunis ja inspiroiva, ja luen sen melkeinpä kannesta kanteen. Tietysti kaikissa lehdissä on välillä sellaisia juttuja, jotka eivät kiinnosta, mutta tässä lehdessä ne ovat vähemmistössä. Viimeisimmässä numerossa on juttuja muun muassa intuitiosta ja esiintymispelosta, sekä sieniruokaohjeita ja hyviä kirjavinkkejä -unohtamatta ihmisten tarinoita elämästään. Myös luonnonkosmetiikka on näkyvämmässä roolissa kuin muissa lehdissä.

Fyysinen ja henkinen hyvinvointi sekä niiden välinen yhteys kiinnostaa minua. Opinnoissakin meille on painotettu ihmisen olevan psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, ja allekirjoitan väittämän täysin. Voi hyvin -lehdestä löydän monesti tähänkin aiheeseen liittyviä juttuja.

Ja ei, tämä ei ole mainos, minä vain satun pitämään lehdistä :).