Eräs marraskuinen aamupäivä

Täällä Lilyssä on ollut monia kirjoituksia siitä, kuinka marraskuu on jotenkin sellainen välikuukausi, harmaa ja kenties synkkäkin. Itse olen sitä mieltä, että jokaisessa kuukaudessa on omat hyvät puolensa. Kaikki riippuu omasta asennoitumisesta. Itse unohdin opinnäytetyötäni palauttaessani sateenvarjon kotiin, ja tietenkin silloin satoi ja paljon. Kastuminen ja se, että näytin aivan uitetulta rotalta, ei kuitenkaan liiemmin haitannut. Mitä minä olisin hyötynyt siitä, jos olisin kironnut huonoa muistiani tai säätä? En mitään, sillä kaikki oli jo tapahtunut, ja sadetta on huono alkaa syyttelemään omasta huolimattomuudesta.

Viikko sitten kävin yhtenä aamupäivänä kävelemässä, sillä näin ikkunasta, kuinka taianomaiselta sumu näytti. Joen yllä se näytti erityisen kauniilta.