Minun tajunnanvirtani

Sivulauseita-blogin Helmi kirjoitti tekstin sen kummempia miettimättä. Samoin tehtiin Missä olet Laura? -blogissa. Ja jo muutamassa muussakin. Ajattelinpa itsekin kokeilla!

Kello 9:38

Hmm, mitäköhän tästä tulee. Äh, mietin liian usein, että ”mitäköhän tästä nyt tulee”. Olisipa sellainen nappi, jonka voisi kääntää off-asentoon. Voisi vain tehdä, eikä miettiä. Kirjoittaa, sanoa, kokeilla. Se ei ole minulle luontaista, ajattelemattomuus ennen toimimista siis. Mietin asiaa yhdestä kulmasta, sitten toisesta. Ehkä vielä kolmannesta.

Kellon viisari kulkee eteenpäin, ympyrää. Konkreettisesti. Edessäni on vanha herätyskelloni, johon täytyisi vaihtaa patteri, jotta valo toimisi taas. Kuinka monella vielä on puhelimen lisäksi herätyskello? Kelloista puheenollen, tykkään käyttää rannekelloa. Tarvitsee tehdä vain pieni ranneliike nähdäkseen ajan. Puhelin on aina jossain muualla tai pohjimmaisena kassin pohjalla, kun sitä tarvittaisiin.

Olen miettinyt aikaa. Kukahan on keksinyt ajan? Sen, että minuutissa on 60 sekuntia, jotka eivät enää koskaan palaa, mutta jotka tulevat aina uudestaan, riippumatta olosuhteista. Erilaisina, mutta tulevat kuitenkin.

Merkillistä.

Kello 9:46

Käytin juuri noin 480 sekuntia kirjoittamalla siitä, mitä mieleen sattui tulemaan. Tämähän oli vähän kuin aamusivujen kirjoittaminen! Mistä tulikin mieleeni, etten ole kirjoittanut niitä pitkään aikaan.