Suurin opettajani

Luin äskettäin Tommy Hellstenin mietteitä ja oivalluksia hänen kirjastaan Löydät kun lakkaat etsimästä. Yksi ajatus jäi erityisesti mieleeni:

”Kärsimys antaa kyvyn nähdä lähelle. Pienet ja arkipäiväiset asiat muuttuvat suuriksi. Merkitys löytyy vähäisestä, tarkoitus tavallisesta”.

Me kaikki olemme varmasti joskus lukeneet tai kuulleet ihmisistä, jotka ovat kohdanneet ikäviä asioita elämässään ja ymmärtäneet vasta sitten, mikä on oikeasti tärkeää. ”Tämän terveyden/läheisen menetys, ero, onnettomuus tms, opetti minulle” ovat tuttuja otsikoita lehdistä ja muista kirjoituksista. Niinhän se monesti menee, että jotain asiaa muistaa ja ymmärtää arvostaa vasta sitten, kun sen menettää.

Joskus se osuu omalle kohdalle. Olen ehkä aiemminkin saattanut mainita, ettei viimeisin vuosi ole ollut itselleni helppo. Kärsimys tuli ja asettui taloksi, eikä ole vieläkään tajunnut täysin lähteä, tuo mokoma kutsumaton vieras. En pyytänyt sitä kylään ja yritin ajaa sen pois, sillä en nähnyt sen vierailussa mitään hyvää.

Mutta mitä pidemmälle on tultu, sitä enemmän ymmärrän, että kärsimys on ollut myös suurin opettajani. Se on opettanut minut arvostamaan sellaisiakin asioita, joita en ollut aiemmin edes ymmärtänyt ajatella. Se opetti, että on lupa olla myös heikko, ja että perusasiat ovat tärkeimpiä. Se opetti, ettei kaiken tarvitse mennä niin kuin pitäisi, ja jos kaikki ei todellakaan mene niin, olen silti riittävän hyvä. Se on siis myös parantanut itsetuntoani ja -tuntemustani. Kärsimys on saanut minut myös nauttimaan enemmän hyvistä hetkistä ja päivistä, tehnyt minusta hieman avoimemman ja syventänyt ystävyyssuhteitani. Lisäksi se on saanut minut tarttumaan spontaanimmin uusiin juttuihin ja ideoihin, ja toisaalta saanut luopumaan turhista asioista.

Vaikka kärsimys onkin tietyiltä osin konkreettisesti kaventanut elämääni, se on siis myös laajentanut sitä. Joiltakin osin olen onnellisempi ja varmempi siitä, että elämä kyllä kantaa. Ja että vielä tulee se päivä, kun kärsimys pakkaa laukkunsa ja lähtee. Kieltämättä odotan sitä, mutta ennen kuin se päivä koittaa, koitan olla jäämättä kiinni ajatukseen ”sitten kun”. Sillä elämä on nyt ja tässä, vaikka mukana olisikin ylimääräisiä vieraita.