Vuoden viimeisinä päivinä ajateltua
Viime päivinä on ollut todella kauniita auringonlaskuja. Tykkään näistä poikaystäväni ottamista kuvista juuri valon takia, sillä ilman meikkiä näytän omasta mielestäni usein aika väsyneeltä, ja niin näissäkin kuvissa. Mutta menköön!
Onpa hassua ajatella, että vuosi 2015 oli ja meni melkein kuin silmänräpäyksessä. Niinkuin olen ehkä aiemminkin tainnut sanoa, tämä on ollut sisäisen kasvun vuosi.
Tänä vuonna on täytynyt käsitellä vaikeita asioita, mutta paljon on ollut myös kivoja juttuja. Oli fiftarisynttärit ystävän kanssa, Repovedellä käppäilyä useampaan kertaan, auringonlaskuja ruotsinlaivalla, kädeltä syöviä lintuja. Tapasin myös itävaltalaisen kirjeystäväni ja selviydyin englanninkielisestä suullisesta kommunikaatiosta ihan hyvin. Kävin kansalaisopiston valokuvauskurssin ja liityin paikalliseen kameraseuraan. Osallistuin yksin kahteen instagram-miittiin, joihin osallistuvia en ollut tavannut muuta kuin instagramin kautta. Organisoin babyshowerit Facebookin välityksellä, vaikken ole koskaan ollut sellaisissa. Hain kevääksi opiskelemaan valokuvausta opistoon ja pääsin. Olen myös alkanut kuvata pääasiassa raakakuvia ja opetellut vähän kuvankäsittelyä Lightroomilla ja huomannut, että tarvitsisin sitä varten vähän järeämmän koneen. Joululahjaksi sain kitaran ja nyt koitan ottaa selvää, kuinka sitä oikein soitetaan. Vuoden viimeisenä sunnuntaina seisoin ystäväni kanssa päälläni kallion laella ja huomasin, etten pysty sellaisessa asennossa katsomaan kohti horisonttia.
En ole kovinkaan paljon vielä ajatellut tulevaa vuotta, enkä tiedä, teenkö varsinaisesti mitään uudenvuodenlupauksia. Toivoisin kuitenkin, että muistaisin kuunnella itseäni ja huolehtia omasta hyvinvoinnista kokonaisvaltaisesti. Haluaisin myös ottaa kehonhuollon säännölliseksi osaksi arkea, sillä tulevat kuukaudet koulussa kuvauksineen ja kuvankäsittelyineen varmasti jumiuttavat paikkoja jonkin verran.
Pitkästä aikaa tiedän, mitä teen seuraavat 4-5 kuukautta. Ja se onkin aika jännittävä asia! Mitä sen jälkeen tapahtuu, siitä minulla ei ole aavistustakaan. Mutta ehkei vielä tarvitsekaan olla?