Viime aikoina
Aikamoista, että koulua on nyt takana jo neljä viikkoa! Aika menee niin nopeasti, että hyvä kun perässä pysyy. Välillä tuntuu, että olisi kiva osata monistaa itsensä muutenkin kuin kuvassa, jotta ehtisi tehdä kaikkia asioita, kuten vaikka kirjoittaa tätä blogia. Tammikuun pakkasilta olisi vaikka mitä kivoja kuvia jaettavaksi ja muitakin ideoita olisi, ja harmittaa, jos kuvat jäävät vain tietokoneeseen. No, nyt on vain priorisoitava ja mietittävä, kuinka paljon ehtii aikaa käyttää eri asioihin.
Koulussa on ollut mielestäni hyvä ja monipuolinen opetus tähän mennessä, eli olen hyvin tyytyväinen, että päätin käyttää kevään näin. Kameran käytössä ja säätämisessä ollaan lähdetty ihan perusteista, mutta olenpa oppinut jo uusiakin juttuja omasta kamerastani. Lisäksi on ollut valokuvauksen historiaa ja kuvailmaisullisia asioita, Lightroomia ja vähän jo Photoshoppiakin (joo, menee tuo jälkimmäinen mulla vielä aika yli ymmärryksen, mutta sitä ei olekaan ollut vielä kuin kerran). Ja koska kyseessä on koulu, joka valmentaa myös mahdollisiin jatko-opintoihin hakemiseen, olemme myös piirtäneet ja maalanneet lyijykynällä, tusseilla ja vesiväreillä. Olen aina ajatellut esimerkiksi, etten osaa piirtää ihmistä, mutta mallista piirtäessä se menikin yllättävän hyvin! (Piirtämäni kasvokuvan löytää instagramista, sivupalkissa on linkki molempiin tileihini.) Sen sijaan vesiväreillä maalaaminen on tosi vaikeaa enkä osaa ilmaista itseäni niillä niinkuin haluaisin. Opettajatkaan eivät oikein saaneet kiinni mun valintakoeharjoitustyöstä, jonka aiheena oli siis ekstaasi. Ymmärrän kyllä miksi, ei siitä tainnut oikein ekstaattinen olotila välittyä. Keväämmällä ilmeisesti kokeillaan myös elävän mallin piirtämistä. Ja opinpa myös meille valokuvauslinjalaisille vapaaehtoisella taidehistorian tunnilla viime perjantaina, että Haminan asemakaava on ”upea, upea esimerkki barokkityylistä”. Enpä olisi tuotakaan tiennyt, vaikka ehkä pitäisi..?
Aikaisiin aamuihin olen ehtinyt jo aika hyvin tottua, vaikka perjantaisin olenkin jo aika poikki ja pitkien päivien jälkeen myös iltaisin, kun kotona ei ehdi olla kuin 3-4 tuntia, ennenkuin täytyy käydä taas nukkumaan. Mutta kieltämättä näissä pimeissä aamuissa on ihan oma tunnelmansa, kun ulkona on vielä aika hiljaista. Jännä nähdä, millaisia sävyjä aamuihin tulee kevään edetessä. Tunnin kestävällä bussimatkalla ehtii nimittäin katsella vähän maisemiakin, ellen sitten ole nukahtanut, mitä tapahtuu aika usein, jos matkan pituus on yli 10 km. Junassa en osaa oikein nukkua, mutta bussissa en osaa sitä estääkään. Jännä juttu.
Tämä oli nyt vähän tällaista ajatuksen virtaa tämänhetkisestä arjesta. Tuntui, että täytyy jollain rikkoa tämä parin viikon postaamattomuus, ettei bloggaamiseen tule liian iso kynnys postausvälin venyessä pitkäksi.
Toivottavasti teillä on helmikuu lähtenyt hyvin käyntiin!
Ps. Jos joku mietti, niin en ole tehnyt tuota kuvaa alkeellisilla photoshop-taidoillani (en edes osaisi), vaan kyseessä on yksi kuva, jota ei ole juurikaan käsitelty.