Pitkästä aikaa

Hupsista, edellisestä blogipostauksesta onkin kulunut jo melkein kuukausi! Enkä muista, koska olisin tehnyt vain yhden postauksen kuukaudessa. Nyt on vähän sellainen fiilis, etten oikein muista, miten ja mitä tänne kirjoitetaan.

Ehkä voisin siis aloittaa pikaisista kuulumisista. Koulussa olen käynyt ahkerasti, ja vitsi että onkin kiva opiskella kiinnostavia juttuja. Pitkätkin päivät kuluvat tosi nopeasti, mutta toisinaan lyhyempinäkin päivinä tuntuu, että olisi ollut pidempikin päivä. Näin käy yleensä etenkin nopeatempoisen photoshop-tunnin jälkeen. Koulussa käytämme kuvankäsittelyyn siis kyllä pääasiassa Lightroomia, joka minulla on kotonakin, mutta noin kerran viikkoon on myös photoshoppia. Olen ajatellut, etten tee mitään photoshopilla, kun minulla on lightroom, joka on paljon helppokäyttöisempi ja kevyempi ohjelma. Mutta kieltämättä pieni photarikärpänen on hieman purrut -joskus olisi nimittäin ihan hauska vain leikkiä mihin kaikkeen kuvankäsittelyllä pystyisin. No ehkä sitten joskus, kun käytössäni on vähän järeämpi kone kuin tämä läppäri, jolle lightroomkin on välillä liikaa.

Tästä tulikin mieleen se, kun jotkut haikailevat vanhojen hyvien aikojen perään, jolloin oli käytössä vain filmikameroita eikä kuvia käsitelty millään tavalla. Se ei muuten ole totta, silloin vain kuvien käsittely tapahtui pimiössä. Tällä viikolla kehitin ensimmäisen, itse filmijärkkärillä ottamani kuvan, ja se jopa onnistui! Oli aika hienoa nähdä, miten kuva alkoi kehittyä silmieni edessä. Hauskaa, kun opetukseen on otettu mukaan tällainen nostalginen elementti.

Ja kun nostalgiasta puhutaan, nämä tämän postauksen kuvat olen ottanut juuri enolta saamallani neuvostoliiton aikaisella Helios-objektiivilla. Vanhat manuaaliobjektiivit saa kiinni digikameraan sopivalla adapterilla. Tämän linssin bokeh-efekti on kyllä aika hulppea!

Hmm, mitäpä muuta. Tällä viikolla on kiusannut kevätflunssa ja nenään ja silmiin lentävä katupöly (ehkä siitepölykin jo..). Hieman kateellisena katson instagramiin ladattuja kuvia krookuksista, täällä ei kukkia vielä ainakaan näy. Mutta näin sentään jo talviunilta heränneen kimalaisen. Näytti siltä, että se olisi vielä vähän pökerryksissä.

Ylihuomenna täytän 26 vuotta. En ole ehtinyt oikein ajatella asiaa sen kummemmin. Mutta koska maanantaina tulen kotiin vasta vähän ennen seitsemää, ostin itselleni jo etukäteen pienen kukkakimpun. Kyllä nyt syntymäpäivänä täytyy vähän kukkia olla.

Mukavaa viikonlopun jatkoa! <3