Vaaleanpunaista ja kukkia, minulleko?

Jos joku olisi muutamia vuosia sitten sanonut, että vuonna 2012 ihastuisin kaikkeen kukalliseen ja söpöön, olisin varmasti katsonut tätä henkilöä hyvinkin kieroon. Ainakin, jos samaan lauseeseen olisi vielä mahtunut sana vaaleanpunainen. Voisiko olla mitään järkyttävämpää. Olen toki aina pitänyt kukista luonnossa ja maljakoissa, mutta vaatteissa tai esineissä en niinkään. En tarkalleen ottaen tiedä, milloin tämä hairahdus tapahtui tai missä vinksahti, mutta jossain vaiheessa kaikki söpö, romanttinen, ruusuinen ja pitsinen alkoi kiinnittää huomion. Yhdellä sanalla kuvaten kaikki hempeä.

Kuvien teekannun sain vähän aikaa sitten äidiltäni. Kaupassa sitä olin katsellut aina ohi mennessäni. Tuo kannu edustaa kaikkea sitä, mistä en ennen olisi yhtään pitänyt, etenkään värinsä ja pilkkujensa ansiosta. Ja nyt siinä kulminoituu mielestäni sanat kauneus ja hempeys, eli täydellisyys. Pieni ja siro teekannu.

Aiheeseen liittyy myös kuvassa näkyvä pöytäliina, tulihan yllä mainittua myös sana pitsinen. Se on kummini minulle virkkaama, eikä suinkaan ainoa. Hän teki ne jo ennen kuin huomasin sellaisista pitävänikään. Olisipa minullakin joskus viitseliäisyyttä samanlaiseen suoritukseen, virkkaamalla voisi tehdä vaikka mitä kivaa.

Mutta näin ne mielipiteet muuttuu. Ehkä se on myös hyvä, ei käy elämä tylsäksi!