Yksin kotona

Sattuipa niin, että vietin eilen parisen tuntia yksin kotona avokin ollessa kavereillaan. Juuri ostettu Twilight- Breaking dawn 1 odotti kutsuvasti katsojaansa, joten mitäpä sitä kieltämäänkään. Tunnelmavalaistus ihanien suolatuikkujen muodossa, mansikkamehupohjainen glögi ja vampyyrirakkautta. Mikä olisikaan parempi tapa viettää iltaa yksin.

Kävin vähän aikaa sitten katsomassa myös kyseisen elokuvan päätösosan. Olin ehkä hieman skeptinen, koska elokuvasta tehdyt arvostelut olivat korkeintaan kahden tähden arvoisia. Pidin siitä kuitenkin enemmän kuin tästä ykkösosasta.

Ajoitin tuon dvd:n katsomisen ehkäpä tarkoituksellakin siihen hetkeen, kun olin täällä yksin. Poikaystävä kun ei voi kyseisiä elokuvia sietää (vaikkei niitä olekaan nähnyt!). En halunnut, että kukaan häiritsee katseluiloani silmien pyörittelyllä.

Mikä tässä sarjassa sitten kiehtoo? Olen ala-asteelta asti ollut kiinnostunut kaikenlaisesta fantasiasta ja yliluonnollisesta. Muistan, kun kirjoitin ainevihkoon tarinoita velhoista. Vampyyrit menevät tähän mielenkiinnon kohteeseen hyvin. Vaikka nämä Twilightin vampyyrit eivät olekaan perinteisiä, arkuissa nukkuvia ja päivänvaloa tyystin kaihtavia olentoja, kuten vampyyrikertomuksissa yleisesti on tapana.

Toinen asia, joka on edellistäkin koukuttavampi, on tietysti rakkaus. Näin sanoo parantumaton romantikko. Olkoonkin sitten vaikka ”teinihömppää”. Joka tuollaista termiä käyttää, sanoisin hänelle, että lue kirjat, ja arvostele sitten. Niissä on vielä enemmän tunnetta, kuin elokuvissa.