Virkkauksen yllätyksellisyys

Löysin yhdestä äitini kirjasta ohjeen sydämen virkkaamiseen, ja pitkän tauon jälkeen tartuin koukkuun ihan kokeilumielessä. Minulla oli sillä hetkellä valittavana vain 8 ja 10 kokoiset koukut, joten hieman pakostakin päädyin suorittamaan sydänkokeilun ontelokuteella, jota oli jäänyt yli parin korin virkkauksesta. Noudatin ohjeita mielestäni tarkasti, mutta jotakin meni silti hieman pieleen, minkä huomasin viimeisillä kierroksilla. Ehkä myös siitä syystä reunat kaartuivat hieman ylöspäin, ja siitä se idea sitten tulikin: tästähän on muodostumassa selvästi matala kori! Virkkasin kaksi pylväskerrosta, ja valmista tuli.

Mutta mitä ihmettä tuollaisessa ”korissa” sitten voisi säilyttää?

Olen viime vuosina innostunut hiuksiin laitettavista kukista, ja tässä korissa ne saa kivasti esille. (Vielä kun olisi jokin paikka itse korille.. Nimimerkillä säilytystilaa ja erilaisia tasoja kaivattaisiin.)

Toissa vuonna virkkasin pari tällaista tavallista pyöreää koria, joista toinen meni ystävälle. Tässä korissa olen pitänyt jongleerauspalloja ja -pusseja. Pussit teki samainen ystäväni minulle muistaakseni ala-asteella.

Virkkaaminen on siitä mukavaa, että valmista saa nopeasti. Pidän sitä ehkä enemmän kuin neulomisesta. Ehkä siksi, etten ole kummoinenkaan neuloja ja teen ihan perusjuttuja.