Kuinka välttää kritiikkiä

To avoid criticism, do nothing, say nothing, and be nothing.
-Elbert Hubbard

Löysin yllä olevan ajatuksen jokin aika sitten, ja tallensin sen voidakseni palata siihen myöhemmin. Kritiikin välttäminen on teoriassa yllättävän yksinkertaista; täytyy vain olla tekemättä, sanomatta ja olematta mitään. Tietysti kannattaa olla myös mahdollisimman hajuton, mauton, näkymätön ja tuntematon. Siten kellään ei voi olla mitään arvosteltavaa.

Kun aloitin tämän blogin, en aluksi halunnut olla tunnistettavissa, joten en lisännyt itsestäni tänne kuvia. En myöskään halunnut, että joku tuntemani henkilö eksyisi tänne ja ajattelisi juttujeni olevan ihan älyttömiä, joten en myöskään kirjoittanut kovin syvällisiä pohdintoja. Kerroinkin blogistani periaatteessa vain ystävilleni, joiden tiedän tuntevan minut ja jotka eivät asettaisi ajatuksiani naurunalaisiksi. Pikkuhiljaa bloggaaminen vei mennessään, ja halusin avata enemmän sitä, kuka täällä oikein valokuvaa ja kirjoittelee. Silti, tai ennemminkin siksi, en vieläkään kertonut blogista kovin avoimesti tai mainostanut sen olemassaoloa sukulaisille tai tutuille. Koska mitä nekin nyt ajattelisivat? Näin on ollut ihan viime aikoihin asti, kunnes pikkuveljeni kertoi tyttöystävänsä löytäneen blogini ja siskoni sanoi tienneensä jo kaksi vuotta, kertomatta kuitenkaan minulle asiasta. Siksi ajattelinkin, että kun perhekin kerran ”jo” tietää, niin mitäpä minä tätä enää piilottelen. Bloggaamisesta on kuitenkin tullut tärkeä harrastus, johon käytän toisinaan paljonkin aikaa.

Yksinkertaisesti en ole kertonut blogista, koska olen antanut liikaakin painoarvoa sille, mitä muut minusta ja ajatuksistani mahdollisesti ajattelevat. Entä jos joku ei pidäkään siitä, mitä sanon? Tällainen  ajatuksenkulku on varmasti tuttu monille, vaikka jo maalaisjärkikin sanoo, ettei kaikkia voi koskaan miellyttää. Aina on ihmisiä, jotka eivät pidä sinusta tai eivät jaa näkemyksiäsi. Siinä tekee vain itsensä mitättömäksi ja harmaaksi, jos yrittää aina miellyttää muita ja unohtaa oman itsensä -jos yrittää olla ei mitään, jotta mahdollisimman moni pitäisi. Blogini kantava teema on valokuvaus ja muut aiheet, jotka minua kiinnostavat. Miksi minun pitäisi edes piilotella sitä, että tykkään askarrella, tehdä käsitöitä, vaeltaa metsissä, kerätä kiviä ja pohtia sekä niiden että värien merkityksiä ja miettiä ihmismielen ihmeellisyyksiä. Toisin sanoen sitä, mitä olen? Myönnän olevani kiinnostunut aiheista, jotka ovat monien mielestä ihan höpöhöpöjuttuja, mutta mitä sitten? Joku tykkää kahvista, toinen teestä, joku ei kummastakaan.

Tämän ajatusten virran vakuuttamana olen varma siitä, ettei mitään pahaa tapahdu, jos julkaisen tämän jutun vaikkapa omalla Facebook-seinälläni. Raportoin sitten, jos olin väärässä.