Löytöretkellä

Tämä kuulostaa nyt ehkä vähän nykyajan blogikliseeltä, mutta olen viime aikoina miettinyt vähän omien haaveiden ja itsensä toteuttamista. Satuin kuulemaan osan keskustelusta, jossa kaksi minua vanhempaa naista puhuivat oravanpyörästä. Toinen sanoi tuttaviensa kyselleen, että oletkos hakenut nyt töitä. Ei hän ollut, mutta selväksi kävi, että oravanpyörä on kyllä koettu omakohtaisesti. Toinen sanoi, että eihän hänen tarvitsekaan, vaan täytyy tehdä niin, mitä sisin sanoo. Että me olemme oman elämämme löytöretkeilijöitä. Mielestäni se oli hyvin sanottu. En tarkoita sitä, että kaikkien tulisi lopettaa työnteko ja muuttaa Bahamalle, vaan sitä, että elämässä on muutakin kuin se yksi ainoa tie: opiskelet, menet töihin, jäät eläkkeelle. Kaikille se ei sovi, eikä sellainen ole edes nykypäivänä mahdollista. Tai vaikka elämä menisikin suurimmaksi osaksi niin, välillä on ihan ok tehdä jotain muutakin ja poiketa polulta. Tehdä asioita, jotka tuntuvat oikeilta.

Minusta on mielenkiintoista se, miten ihmiset suhtautuvat muiden valintoihin. Yhdellekin kaverille aika suoraan on sanottu, miten ei ole järkevää opiskella lisää (ja vielä oman alan ulkopuolelta), kun on muutenkin jo tarpeeksi kouluttautunut. Miksi ei saisi toteuttaa itseään ja haaveitaan, jos siihen on mahdollisuus? Itsekin mietin, että kuinka järkevää on lähteä useammaksi kuukaudeksi maksulliseen kouluun, josta ei saa edes tutkintoa. Mutta tarvitseeko kaikkea miettiä aina järjen kautta? Vaikken saakaan mitään titteliä, saan varmasti paljon muuta, kuten kehitystä siinä asiassa, josta pidän erittäin paljon, sekä uusia tuttavuuksia ja kokemuksia. Ura omalla alalla ei ole lähtenyt urkenemaan, ja jos en olisi nyt koulussa, voisin ihan hyvin olla päivät pitkät istumassa kotona. Ja sitä olen nähnyt ihan tarpeeksi. Muutenkin reilun vuoden aikana prioriteetit ovat menneet vähän uusiksi. Jos odotan aina seuraavaa päivää, vuotta tai erilaista tilannetta, voi olla, että haaveiden toteuttaminen siirtyy loputtomiin, eivätkä ne koskaan toteudu. Aina löytyy jokin syy, miksi en nyt voi tehdä jotain.

Ja jäljelle jääkin vain kysymys: jos ei nyt, niin milloin?