Muistiin
Minulle on kertynyt pieni kasa erinäisiä muistikirjoja. Välttämättä ostaessa ei ole aina ollut ihan selvää, mihin niitä käyttäisin, ja sitten olen ajatellut säästäväni niitä johonkin erityiseen tarkoitukseen. Vihreällä kettukirjalla on ollut tarkoitus jo jonkin aikaa, kuten aiemmin kerroinkin, satunnaisena ajatusten selvittäjänä.
Kierrevihkoon taas olen alkanut kirjoittaa ylös joitakin reseptejä, joita tulee usein käytettyä tai jotka olen muuten hyviksi havainnut. Ja jotka muuten olisivat pienillä lippulappusilla, joita saisi monesti etsiä yksityisetsivän avustuksella. Sieltä löytyy tietenkin myös mokkapalojen resepti!
Mutta mitä tekisin muiden kirjasten kanssa? Syksyllä keksin tarkoituksen kukkaperhos-kirjalle, ja aloin kirjoittaa sinne muistiinpanoja lukemistani kirjoista. En kaikista kirjoista, vaan niistä, joiden ajatuksia haluan muistaa ja joita voisin pohtia myöhemminkin. Minulla kun on paha tapa unohtaa, mitä olen lukenut, vaikka muuten muistankin joskus aika ihmeellisiäkin pikkuasioita.
Vähän aikaa sitten luin Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti-kirjan, josta jäi mieleen monia ajatuksia. Gretchen määritteli itselleen kuukasittaisten päätöstensä lisäksi myös 12 käskyä, joista yksi oli Kuluta. Ensin ihmettelin tätä käskyä; mitä ihmeen tekemistä kuluttamisella on onnellisuuden kannalta? Blogissaan hän avaa kuluttamisen merkitystä ja sitä, kuinka hän hankkimiensa uusien ihanien vaatteiden sijaan käyttää jo pahasti loppuunkuluneita vaatteita. Miksi? Koska hän haluaa uusien säilyvän kauniina. Kuulostaako tutulta? Minusta ainakin. Mutta onko kauniista vaatteista mitään hyötyä tai iloa kaapin perukoilla, saati kauniista muistikirjoista joiden lehdet ovat tyhjiä? Niimpä.
Pöllö-kirjaselle keksinkin käyttötarkoituksen Onnellisuusprojektista. Tavallaan haluaisin pitää päiväkirjaa, mutta tiedän etten jaksaisi kirjoittaa joka päivä pitkiä tekstejä. Rubin ajatteli samoin, ja alkoikin kirjoittaa tietokoneelleen virkkeen parin pituisia pätkiä päivittäin. Eli muistiinpanoja niistä pienistä hetkistä, joita kukaan ei muistaisi välttämättä jälkeenpäin, mutta joita olisi kuitenkin hauska muistella. Olen pitänyt omaa noin yhden virkkeen päiväkirjaani nyt pari viikkoa, ja olen saanut huomata, että joka päivä tapahtuu jotain pientä tai suurta, josta juuri sen päivän voi muistaa. Tiedättekö sen kun välillä tulee aikoja, jolloin ei muista mitä teki eilen saati viime viikolla? On hauska ajatella, että voin vaikka vuoden päästä tarkastaa pöllökansien välistä, millainen päivä on ollut kesäkuun yhdeksäs vuonna 2014.
Pienen lintukirjasen sivut ovat vielä tyhjiä. Olen ajatellut, että siitä voisi tulla muistikirja erinäisille mieleenjääneille ja vastaantuleville sitaateille ja muille ajatuksille.