Opinnäytetyö täytyy lähettää esitarkastukseen viikon päästä, ja lopulliseen arviointiin noin kuukauden päästä. Vaikka tiedän olevani hieman myöhässä kaikessa siihen liittyvässä ja tekemistä on vielä aivan tarpeeksi, en enää osaa juurikaan stressata siitä. Vaikka onkin kiire, olen jotenkin tyyni asian suhteen. Mielessäni on pyörinyt jo kaikkea, mitä voisin tehdä sen jälkeen, kun olen saanut työn kasaan. Esimerkiksi luettavien kirjojen jono vain kasvaa kasvamistaan, enkä malttaisi odottaa pääseväni lukemaan ajan kanssa ilman ajatusta siitä, että pitäisi ennemminkin opiskella. Lisäksi kuntoileminen on taas jäänyt vähemmälle, voisin siis nostaa kahvakuulan ylös lattialta pitkän tauon jälkeen. Lisäksi haluaisin panostaa hieman enemmän tähän blogiin sekä kokeilla uusia käsitöitä.

Tietysti voisin tehdä kaikkia noita nytkin enkä vasta sitten kun, ja osittain teenkin. Neuloin esimerkiksi elämäni ensimmäisen, aivan tavallisen pipon. En tiedä tuliko siitä niin hieno, mutta voinen pitää sitä harjoitusversiona. Mutta on siinä sentään tupsu päässä ;). Jos olisin tiennyt, että pipojen neulominen käy noin nopeasti, olisin ehkä aloittanut harjoittelemisen jo paljon aiemmin! Lisäksi pitäisi neuloa jo viime vuonna aloitettu kaulaliina loppuun. Siinä on vain sellainen ongelma, ettei minulla ole hajuakaan, kuinka tuollainen patenttineule pitäisi päätellä. No, toisaalta selvisin siitäkin kun minun piti kerran purkaa työtä hieman ja poimia silmukat takaisin puikoille, joten enköhän löydä jostain päättelyohjeenkin. Tuo silmukoiden takaisin poimiminen olikin aikamoinen operaatio, sillä en ensin meinannut ymmärtää, missä ne toiset niin sanotut silmukat edes ovat. Annoinkin tuolle patentti -neulomistyylille lisänimen ”pirullinen”. Tai ehkä se voisi olla pirullisen pehmeä patentti, sillä siitä syntyy varsin pehmeä lopputulos.

..Ja nyt löysin ohjeenkin päättelemiseen, eihän se olekaan juuri sen kummempaa kuin päättely muutenkaan! Sitä vain joskus ajattelee asiat mielessään jo etukäteen vaikeammiksi kuin ne ne lopulta ovatkaan.