Alkuillasta aurinko paistoi ja vettä satoi. Harvinaisen kovaa satoikin. Mikähän kumma siinä on, että aina alkaa soimaan päässä se sama vanha ralli, kun nämä luonnonilmiöt näyttäytyvät yhtä aikaa..

Ennen sadekuuroa parvekkeen läheisissä puissa kiipeili orava. Kirjosieposta sain ensimmäistä kertaa jonkinlaisen kuvan, se näyttää ihan pikkuiselta pingviiniltä.

Eilen näköpiirissäni lenteli myös punakylkirastas. Minulla ei vieläkään ole mitään lintukirjaa, mutta onneksi on Internet ja ”loistavat” hakusanat. Rastaaksi tämän sentään tunnistin, joten lajin tunnistaminen oli lopulta helppoa.

Ruokaa huutaville poikasille.

Eilen kuulin taas tuttua pulputusta, ja puluthan ne siellä ihmettelivät maailmanmenoa.

Parvekelaatikkoon päätin tänä vuonna laittaa kuitenkin jotain erilaista kuin viimeksi. Lumihiutaleista ja verenpisaroista olen pitänyt aina, ja niillä on niin kauniit nimetkin! Aika harvaltahan tuo vielä näyttää, mutta toivon näiden menestyvän ja kasvavan yhtä hyvin kuin siniviuhkat ja ruusubegoniat vuosi sitten.

Kukkien laiton jälkeen pesin parvekkeen lattian sekä ikkunat enimmästä liasta ja siitepölystä. Harjalla jynssääminen on jotenkin todella rentouttavaa. Siivotessa oman käden jäljen näkee heti, ja se tekee siitä toisinaan jopa mukavaa. Hmm, sanoinko tuon juuri ääneen?