Mummini osti minulle vuoden 2010 jouluna joulukaktuksen, joka kukkikin iloisesti sen joulun. Viime vuosi vierähti niin, ettei se kukkinut kertaakaan. Tänä vuonna päätin antaa sille kesällä raitista ilmaa kuten mummini aina tekee, eli laitoin sen ulos. Parvekkeen pöydällä se vietti noin kuukauden, kunnes otin sen sisään. Ja alkoi odotus, auttoiko ulkoilma?

Pian huomasin, että kaktus alkoi kehittää nuppua. Yhtä vain, mutta kuitenkin! Ja nyt se on avautunut. Muita nuppuja ei ole ainakaan tällä hetkellä, joten iloitsen tuosta yhdestäkin. Nyt ainakin tiedän, missä kaktukseni viettää koko ensi kesän.

Vaikka melko huvittavalta se yksinään näyttääkin.

Tässä vielä kuva lähtötilanteesta, eli sama kasvi vajaat kaksi vuotta sitten. 

Ihan yhtä hyvin ei ole käynyt anoppikokelaalta pääsiäisenä saadulle saintpaulialle. Kun toimme sen tänne hellään huomaamme, se oli mitä rehevin ja kukki kuin viimeistä päivää. Tuossa se nyt vetelee melkein viimeisiään eikä mikään tunnu auttavan, ei edes mullan vaihto. Melkein sääliksi käy. En ole heittänyt sitä pois, koska olen odottanut ihmettä, mutta nyt alkaa toivo mennä.