Eläimet ovat aina olleet minulle tärkeitä. Nykyisellä kameralla on vaikea saada onnistuneita kuvia eläimistä, mutta muutama ihan hyvä otoskin on kohdalle sattunut! Niinkuin tämä joutsen poikueineen Suomenlinnassa kesällä.

Onko mitään suloisempaa. Ruma ankanpoikanen oli suosikkisatujani pienenä, vaikka ei noita poloisia rumiksi voisi kyllä ikinä kutsua.

Kaupungissamme sijaitsee joki, jossa majailee kesäisin kymmenittäin sorsia! Ne ovat todella ”kesyjä”, koska ihmiset käyvät ruokkimassa niitä. Ja poseeratakin osaavat.

Minulla on vähän sellainen viha-rakkaussuhde näihin pörriäisiin. Tai oikeastaan pelko-rakkaus. Kun ne ovat kiltisti jalat kukkien pinnalla, ovat ne söpöjä kuin mitkä. Mutta annas olla, kun ne lähtevät lentoon. Silloin lähden kyllä minäkin lentämällä karkuun.

Tämä kuva perhosesta on mielestäni yksi kesän onnistuneimpia kuvia. Kun näytin sitä yhdelleni kaverilleni, hän kysyi, että ”ja siun kameralla otettu?”. Totesin, että silläpä sillä. En uskonut minäkään että kamerani pystyisi tähän.

Otsikon sana villi on suluissa näiden lehmien takia. Eivät nuo kovin villejä minusta ole, kesäisin kävelylenkeillä synnyinkaupungissani käyn niille aina moikkailemassa.

Sammakoihin ihastuin jo lapsena. On ne vaan niin söpöjä.

Tosin ei tämä niiden nuijapäävaihe ehkä ihan niin söpö olekkaan!

Kenen suusta kuulee ensimmäisenä: ”Hei kato, etana! Se on veden alla!” Niimpä niin.

Tämän kaverin kohtasin kesäkuisena aamuna kun olin kävelemässä töihin.

Nämä kaksi viimeistä kuvaa olen ottanut vanhalla kamerallani. Kameralla, jonka nähdessään ystäväni sanoivat, että ”vieläkö siulla on toi kamera, Anna, hanki jo uus!”. Ostin sen omilla rahoillani vuonna 2005 rippikoulua varten, jotta saisin sieltä paljon kuvia. Vaivaisesta pokkarista maksoin silloin 250e, joten luopua siitä raaskin vasta tänä keväänä kun oli pakko. Jolloin siis päädyin ostamaan saman kameran päivitetyn version, ja maksoin 40e. On kai vähän tullut hinnat alas tässä vuosien varrella.