Tämän viikon aihe valokuvauskurssilla oli henkilökuvaus miljöössä. Ihmisten kuvaaminen on sellainen asia, jota haluaisin kovasti oppia, etenkin juuri luonnonvalossa ulkona. Vielä kun olisi innokkaita ja kärsivällisiä malleja! Tietysti kavereiden kanssa kuvaillaan aina silloin tällöin, mutta olisi kiva päästä harjoittelemaan ihan ajan kanssa. Kurssilla meitä on 15 oppilasta, ja meillä oli käytössä vain yksi malli ja rajoitetusti aikaa. Siinä ei kovinkaan paljon ehdi tai edes pysty ottamaan malliin kontaktia tai ohjata häntä, mikä kuitenkin on hyvin oleellinen osa henkilökuvausta. Myös oman vision toteuttaminen on aika hankalaa kun kuvaajia on paljon yhdessä rykelmässä. Jonkinlaisia kuvia sain kuitenkin aikaan ja tässä postauksessa ovat mielestäni ne parhaimmat, joihin olen itse ihan tyytyväinen. Ilta alkoi hämärtyä ja valo loppua aika nopeasti, mikä tietysti alkoi näkymään myös kuvissa.

Malli: Nina

Viime syksynä osallistuin kansalaisopiston valokuvauksen perusteet -kurssille. Opisto järjestää myös jatkokurssia, joka jäi minulta keväällä väliin, joten päätin ilmoittautua sinne nyt syksyksi. En tunne kurssilta ketään, mutta ainakaan tähän mennessä se ei ole haitannut.

Tarkoitus on vähän teemoittain kokeilla ja harjoitella erilaisia juttuja. Viime viikon aiheena, kun kurssi alkoi, aiheena oli pannaus (panning). Tämä oli minulle uusi termi, vaikka viime vuoden kurssillakin tätä kokeiltiin ja tekniikka siinä mielessä tuttu. Tarkoituksena on saada aikaan liikkeen tuntu ”pysäyttämällä” kohde seuraamalla sitä kameran kanssa, jolloin muu osa kuvasta sumenee eräänlaisiksi ’vauhtiviivoiksi’.

Idea sinänsä on suhteellisen yksinkertainen, mutta toteutus sen sijaan aika vaikeaa ja vaatisi paljon harjoitusta. Useimmissa kuvissani autot jäivät ihan epätarkoiksi ja suttuisiksi, mutta nämä kolme kuvaa onnistuivat ainakin jokseenkin sinnepäin. Näyttää siltä, kuin vauhtia olisi enemmänkin kuin mitä oli todellisuudessa.

Oli siinä taas autoilijoilla ihmettelemistä!

Niinkuin kaikki minut tai blogini tuntevat tietävät, kuvaan lähinnä luontoa. Sen takia tällaiset kurssit ovatkin hyviä, sillä niillä joutuu poistumaan mukavuusalueeltaan ja kokeilemaan ja harjoittelemaan jotakin ihan uutta tai ainakin vieraampaa. Autot eivät esimerkiksi minua kuvauskohteena hirveästi kiinnosta, mutta kun niihin yhdistää mielenkiintoisen tekniikan, niidenkin kuvaamisesta tulee mielenkiintoista. Ja onhan se myös palkitsevaa, kun onnistuu jollakin itselle vieraammalla aihealueella. Tätä pannaustakin olisi kiva harjoitella lisää ja kokeilla erilaisia kohteita -eläinten kuvaaminen tällä tavalla toimisi varmasti ainakin hyvänä kärsivällisyysharjoituksena, sillä niiden liikkeitä on aika hankala ennustaa etukäteen.