Konsta Punkan workshopissa

_MG_4818.jpg

Joitakin kuukausia sitten heitin ilmoille idean, että olisipa kiva, jos Kaakko135 järjestäisi meille kaakon ystäville luontokuvauspäivän Konsta Punkan vetämänä. Ja ei mennytkään kuin muutama päivä, kun asia oli sovittu. Kyseinen workshop toteutui eilen Kotkassa, ja täytyy sanoa, että oli todella inspiroiva päivä. Saimme varmasti kaikki paljon hyviä vinkkejä ja uutta intoa valokuvaukseen.

_MG_4822.jpg

Mitäpä olisi tällainen workshop ilman yhtä oravakuvaa? Täytyy myöntää, että ihan huippuruutuja en eilen ainakaan itse saanut, mutta jotain kuitenkin. Vaikuttavat (eläin)kuvat eivät synny ihan tuosta noin vain, vaan asia vaatii suunnittelua ja perehtymistä. Konstankin upeiden kuvien takana on todella paljon työtä ja omistautumista.

_MG_4821.jpg

_MG_4839.jpg

Meillä oli sen verran aikaa, että seikkailimme niin Tervaleppälehdossa (ja hieman Katariinan meripuiston puolella) kuin Langinkoskellakin. Taas paikkoja, joissa en ollut edes aiemmin käynyt, mutta jonne varmasti menen uudestaankin. Mielestäni yksi valokuvauksen ja sosiaalisen median parhaita puolia onkin se, että monesti tulee käytyä uusissa paikoissa ja tutustuttua uusiin ihmisiin.

_MG_4842.jpg

_MG_4848.jpg

_MG_4852.jpg

_MG_4857.jpg

Mielestäni päivän tärkein oppi oli se, että on hyvä pitää kiinni omasta tyylistään -kopioimalla ei saavuta mitään. Itse en ole tähänkään mennessä ainakaan tietoisesti yrittänyt kopioida ketään, vaikka tietysti väistämättä inspiroidun myös näkemistäni kuvista. Jatkan siis samaan tapaan!

_MG_4869.jpg

Jos minun pitäisi yhden päivän perusteella kuvailla Konsta Punkkaa jotenkin, sanoisin, että hän on nöyrä ja rento, ihan tavallinen kaveri, joka ottaa ihan älyttömän hienoja kuvia. Konstan kasvutarina valokuvaajaksi on innoittava ja antaa uskoa siihen, että mikä tahansa on mahdollista. 

 

Puheenaiheet Opiskelu Ajattelin tänään

Pitkästä aikaa

_MG_4889.jpg

Hupsista, edellisestä blogipostauksesta onkin kulunut jo melkein kuukausi! Enkä muista, koska olisin tehnyt vain yhden postauksen kuukaudessa. Nyt on vähän sellainen fiilis, etten oikein muista, miten ja mitä tänne kirjoitetaan.

_MG_4891.jpg

Ehkä voisin siis aloittaa pikaisista kuulumisista. Koulussa olen käynyt ahkerasti, ja vitsi että onkin kiva opiskella kiinnostavia juttuja. Pitkätkin päivät kuluvat tosi nopeasti, mutta toisinaan lyhyempinäkin päivinä tuntuu, että olisi ollut pidempikin päivä. Näin käy yleensä etenkin nopeatempoisen photoshop-tunnin jälkeen. Koulussa käytämme kuvankäsittelyyn siis kyllä pääasiassa Lightroomia, joka minulla on kotonakin, mutta noin kerran viikkoon on myös photoshoppia. Olen ajatellut, etten tee mitään photoshopilla, kun minulla on lightroom, joka on paljon helppokäyttöisempi ja kevyempi ohjelma. Mutta kieltämättä pieni photarikärpänen on hieman purrut -joskus olisi nimittäin ihan hauska vain leikkiä mihin kaikkeen kuvankäsittelyllä pystyisin. No ehkä sitten joskus, kun käytössäni on vähän järeämpi kone kuin tämä läppäri, jolle lightroomkin on välillä liikaa.

Tästä tulikin mieleen se, kun jotkut haikailevat vanhojen hyvien aikojen perään, jolloin oli käytössä vain filmikameroita eikä kuvia käsitelty millään tavalla. Se ei muuten ole totta, silloin vain kuvien käsittely tapahtui pimiössä. Tällä viikolla kehitin ensimmäisen, itse filmijärkkärillä ottamani kuvan, ja se jopa onnistui! Oli aika hienoa nähdä, miten kuva alkoi kehittyä silmieni edessä. Hauskaa, kun opetukseen on otettu mukaan tällainen nostalginen elementti.

_MG_4892.jpg

Ja kun nostalgiasta puhutaan, nämä tämän postauksen kuvat olen ottanut juuri enolta saamallani neuvostoliiton aikaisella Helios-objektiivilla. Vanhat manuaaliobjektiivit saa kiinni digikameraan sopivalla adapterilla. Tämän linssin bokeh-efekti on kyllä aika hulppea!

_MG_4895.jpg

Hmm, mitäpä muuta. Tällä viikolla on kiusannut kevätflunssa ja nenään ja silmiin lentävä katupöly (ehkä siitepölykin jo..). Hieman kateellisena katson instagramiin ladattuja kuvia krookuksista, täällä ei kukkia vielä ainakaan näy. Mutta näin sentään jo talviunilta heränneen kimalaisen. Näytti siltä, että se olisi vielä vähän pökerryksissä.

_MG_4896.jpg

Ylihuomenna täytän 26 vuotta. En ole ehtinyt oikein ajatella asiaa sen kummemmin. Mutta koska maanantaina tulen kotiin vasta vähän ennen seitsemää, ostin itselleni jo etukäteen pienen kukkakimpun. Kyllä nyt syntymäpäivänä täytyy vähän kukkia olla.

Mukavaa viikonlopun jatkoa! <3

Puheenaiheet Ajattelin tänään