Niinhän se on. Tältä kunniavieraalta voi tuskin kukaan välttyä. Vaikkakin odotettu, niin silti se onnistuu yllättämään. Tuo tuliaisiksi kyyneleet ja viipyilee oman aikansa. Jotenkin ajattelen, että olemme kaikki eräänlaista energiaa. Ja energiahan ei koskaan katoa, se vain muuttaa muotoaan. Se on lohdullinen ajatus. ♥
Viime viikolla päässäni soi Kaija Kärkisen vanha iskelmäkappale:
Sade, tule ystäväni, tule taas
Tule, tuo se tulva joka puhdistaa
Sade, huuhdo ikkunani maailmaan
Tule uudestaan
Mielestäni tuo kertosäe on kaunis. Sade on kaunis. Sen ääni, tuoksu ja pisaroiden muoto. Kasvattava, rauhoittava ja puhdistava voima.
On ihana nukahtaa siihen, kun sade ropisee ikkunaa vasten.
