Otsikon mukaisella hakusanalla on joku viimeisen kuukauden sisään päätynyt piipahtamaan blogissani. Siinä ei kysytä, onko värittäminen hyvä juttu aikuisten tehdä, vaan etsitään kenties vahvistusta sille, että se on. Ja sehän on! Tämä aikuisten väristyskirjavillitys, joka Suomenkin on vallannut, on mielestäni ihan loistava juttu. On tavallaan ”lupa tehdä jotakin lapsellista”, kun kaikki muutkin tekevät sitä. Voi kaivaa esiin värikynät, joita ei ehkä muistanut omistavansa tai ostaa ihan uudet, ja päästää luovuutensa valloilleen.
Lapset tunnetusti ovat erittäin luovia. Ja me kaikkihan olemme olleet lapsia, joten luovuus on meissä yhä. Minne se olisi kadonnut? Olemme ehkä vain unohtaneet. Viimeisten vuosien aikana olen huomannut hakeutuvani yhä enemmän sellaisten ajanvietteiden ja asioiden pariin, joista pidin jo lapsena. Kirjeiden kirjoittaminen ja sopivien tarrojen valitseminen kirjekuoriin, askartelu, muumien ja muiden piirrettyjen katselu, lasten- ja nuortenkirjojen lukeminen, legendaaristen PS1-pelien pelaaminen jne. Jaksan myös innostua yhä edelleen kauniista kivistä ja siitä, kuinka leppäkerttu kiipeää kukanvartta pitkin. Ja siitä, miten asiat ovat ylösalaisin kun katsoo niitä vesilätäkön kautta.
Lapset ovat myös innokkaita kokeilemaan kaikkea uutta, vaikka onnistumisesta ei ole varmuutta. Jos tulee huono hiekkakakku, lapsi tekee uuden. Tänään kokeilin jo pitkään kokeiltavien asioiden listalla ollutta asiaa, öljyvärimaalausta. Ihan ensimmäistä kertaa, enkä keksinyt mitä maalaisin. Avopuolisoni sanoi, että voisin tehdä maiseman. No mitäpä muuta syntyikään kuin sininen taivas, pari pilvenhaituvaa ja ruohikko. Kuvasta puuttuu enää kulma-aurinko ja pari lintua! En siis todellakaan ole mikään Picasso, mutta oli hauskaa kokeilla. Ehkä voin oppia jos tarpeeksi haluan? Pidän kuitenkin väreistä ja niiden luomista harmonioista ja kontrasteista.
Lapsen sanotaan olevan terve, kun hän leikkii. Leikkimistä voisi suositella aikuisillekin, ihan jo oman hyvinvoinninkin vuoksi. Vaalikaa sisäistä lastanne, ja antakaa hänellekin tilaa, niin elämään tulee vielä enemmän ihmeellisyyksiä.
