”You are worth it.” Tällaisen viestin sain tänään, kun vedin yhden kortin uudesta Nature’s Whispers -korttipakastani. Se oli hyvä muistutus siitä, että kun saa kehuja tai kiitosta, on hyvä vain ottaa se vastaan. Vähättelemättä, että ”tämä nyt on tämmöinen vaan”.

Luin tänään niin kauniita sanoja itsestäni, että väkisinkin alkoi hymyilyttää. Kun Mia pyysi minua ottamaan hänelle muutaman kuvan, ensimmäinen ajatus oli, että ”vau, joku oikeastikin tykkää mun kuvista!”. Sen jälkeen mietin, että mitä jos en pystykään täyttämään niitä toiveita ja kuvista tuleekin huonoja. Olenhan tähän mennessä kuvannut lähinnä vain itselleni ja tiedän, mistä pidän. Mutta osaanko ottaa kuvia jollekulle toiselle?

Kun aamulla sitten luin Mian postauksen, oli hauska nähdä, mitkä kuvat hän oli valinnut juttuun. Sitten iski kuitenkin päälle pieni ujous -olenko oikeasti ansainnut nämä ihanat ajatukset, joita hän minusta ja kuvistani kirjoitti?

Koen tuon illalla pakasta vetämäni kortin olleen vastaus tuohon kysymykseen. Vaikka olenkin pikkuhiljaa vuosien varrella alkanut ymmärtää, että olen arvokas omana itsenäni ja osaan tehdä joitain asioita hyvinkin, välillä se vain unohtuu.

Uskon blogin pitämisen vaikuttaneen paljonkin siihen, että osaan nykyisin ottaa kehuja paremmin vastaan kuin aiemmin. Jotenkin ihmeen kaupalla blogiini on etsiytynyt melkein pelkästään ihania kommentteja, ja eihän sellaisiin nyt voi vastata itseään vähätellen..! Kiitos siis teille muutamille, jotka olette kommentteja jättäneet, ne tuovat minulle niin paljon iloa ettette tiedäkään.

Tästä aiheesta, itsensä vähättely vastaan oman itsen arvostus, minulla olisi paljon enemmänkin sanottavaa, mutten saa ajatuksia nyt järkevästi kasaan. Tyydyn siten vain toteamaan: muista, että olet kaiken vastaanottamasi kehun ja kiitoksen arvoinen. Ihmiset harvoin kehuvat vain lämpimikseen.

Näiden kukkakuvien myötä ihanaa iltaa kaikille! ♥